Yksi tämän blogin tarkoituksista aloittaessani tätä kirjoittamaan oli se, että tahtoisin tuoda yksittäisten elefanttien tarinoita, historiaa ja persoonia ihmisten tietoon ja sydämiin - antaa kasvot niin entisille sirkus elefanteille kuin myös vaikkapa temppelielefanteille. Jokaisen elefantin tarina on arvokas, tunteikas ja ansaitsee tulla kuulluksi.
Olen jo aiemmin blogissani kertonut pelastusta odottavan Bettyn tarinan lyhyesti ja jaon linkkejä muutamiin hänen puolestaan tehtyihin vetoomuksiin. Tämä seuraava tarina on hieman erilainen, koska se on elefantista jonka minä olen henkilökohtaisesti tavannut ollessani Intiassa vapaaehtoistyössä - elefantin nimi on Maya.
Mayan nimi tarkoittaa "Illuusiota" hindin kielellä ja se on myös hindujen Jumalattaren nimi. Maya on herttainen ja rauhallinen elefantti, joka rakastaa banaaneja, vesimeloneja ja viettää aikaa parhaan ystävänsä Phoolkalin kanssa. Ikää sillä on arviolta nyt noin 44 vuotta. Ennen Wildlife SOS:n hellään hoivaan ja uuteen kotiinsa pääsyä (vuonna 2010) Maya joutui työskentelemään sirkuksessa. Se joutui päivästä toiseen esiintymään ihmisille ja tekemään rankkaa työtä, illat kahleissa. On sanomattakin selvää, että Maya on nykyään hyvin erilainen ja iloisempi elefantti kuin noina sirkuksen aikoina.
Lähes joka iltapäivä kahden viikon ajan pääsin kävelylle Mayan ja Phoolkalin kanssa. Maya ei kävelyistä niin paljoa pitänyt, mutta viisaana tyttönä se tiesi, että kun vapaaehtoisia tai vierailijoita oli mukana sai hän varmasti paljon banaaneja. Hänen ystävänsä Phoolkalin ollessa kauempana omissa oloissaan, Maya kävi usein vain raapimassa itseään läheisen puun runkoon tullen sitten meidän läheisyyteen banaaneja odottamaan. Odotus aina palkittiin ja kävelyn jälkeen kotia kohti lähti tyytyväinen elefantti. Usein myös kotimatka sujui nopeammin jos banaaneja oli näköetäisyydellä, joskus minäkin jouduin melkein juoksemaan innokasta elefanttia pakoon kun käsissäni oli näitä maukkaita herkkuja.
Nämä iltapäiväkävelyt olivat minulle hyvin rakasta "laatuaikaa" kaikkien elefanttien kanssa, mutta myös hetket huolehtien elefanttien hyvinvoinnista - oli sitten kyseessä aamupesut, ruokinta tai vaikkapa niiden nukkumapaikkojen puhdistus - olivat kallisarvoista aikaa olla lähellä näitä eläimiä ja oppia tuntemaan niitä paremmin. Kerran olin lähellä Mayan aitausta pilkkomassa sokeriruokoa niille välipalaksi, ei Maya voinut vastustaa kiusausta ja varastaa vaivihkaa kärsällään selkäni takana muutaman kappaleen etukäteen itselleen.. olisi kai pitänyt torua tätä varastelevaa ystävääni, mutta en vaan pystynyt sen suurien silmien tuijottaen minua niin herttaisesti..
Olen kuullut Mayan rakastavan leikkiä jalkapallolla, mutta tätä en valitettavasti itse päässyt todistamaan.. toivon mukaan sitten kun joskus pääsen Intiaan palaamaan.
Mayan elämä on nyt hyvää; Se saa viettää loppuelämänsä toisten elefanttien kanssa, tehden juuri niitä asioita joita haluaa.
Lisätietoa Mayasta, muista elefanteista ja paljon muuta löytyy osoitteesta : wildlifesos.org
Tämän tekstin myötä haluan toivottaa kaikille lukijoille oikein ihanaa ja hauskaa Vappua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti