Olen aina ollut eläinrakas. Minulta on useasti kysytty mistä rakkauteni juuri elefantteihin on saanut alkunsa, valitettavasti en osaa vastata tuohon kysymykseen. Nämä viisaat, herkät ja ajoittain hyvin hassutkin lempeät jättiläiset ovat vain jossain vaiheessa hiljalleen hiipineet sydämeeni, eivätkä ne aio sieltä lähteä pois, onneksi.
Vuosi 2017 oli käänteentekevä vuosi minulle ja minun elefantti-rakkaudelleni.. ja koko elämälleni itse asiassa. Oli ihan normaali päivä tammikuun alussa ja olin juuri lähdössä iltavuoroon töihin ja silloin se tapahtui: silmiini osui Facebook- julkaisu, jota en voinut ohittaa. Se julkaisu oli seuraamani järjestön Wildlife SOS:n valokuva iloisesti hymyilevistä ihmisistä elefanttien kanssa. Kuvatekstissä kysyttiin onko lomasuunnitelmat tälle vuodelle tehty, jos ei voisi heille tulla vapaaehtoistyöhön ja auttaa pelastettuja elefantteja ja karhuja! BING! Tuntui kuin kyseinen julkaisu oli kuin juuri minulle tehty, olin vain muutama päivä aikaisemmin tehnyt itselleni kuvakollaasin toiveistani tulevalle vuodelle ja kaikki kuvat taisivat liittyä matkailuun ja mukana oli kuvia elefanteista.
Suunnitelmani sen vuoden lomille oli tosiaan vielä ihan täysin auki ja en ollut edes kuvitellut että loman viettäminen eettisesti elefanttien kanssa olisi mahdollista! Siltä seisomalta kirjoitin sähköpostia Intiaan ja taisin melkein myöhästyä töistäkin sen takia. Illan aikana töiden teko oli hieman tuskaista, odotin vain innoissani vastausviestiä.. ja sieltähän se saapuikin melko pian saman päivän aikana. Sain viestin täynnä kaipaamani tietoa mm. hinnoista ja majoituksesta ja innostuin entistä enemmän, tiesin että tuonne oli pakko lähteä, muuta vaihtoehtoa ei ollut. Asiat etenivät melko pian ja vielä saman kuun aikana oli lentoliput Delhiin jo hankittu ja iso osa muistakin järjestelyistä tehty. En muista milloin jokin asia olisi edennyt niin hyvin ja helposti.
Itse matka toteutui saman vuoden lokakuussa. Matkaa jouduin siis odottamaan monta kuukautta, mutta sinä aikana ehdin hyvin hoitaa loput järjestelyt ja säästää matkarahaa.
Tässä vaiheessa en vielä ollut niin tietoinen monista elefantteja uhkaavista asioista ja vaaroista kuin olen tänä päivänä, mutta tiesin jo tuolloin että kaikki itseään hyviksi ja eettisiksi paikoiksi kutsuvat paikat eivät sitä valitettavasti ole. Totuus kulissien takana voi olla karmaiseva. Tiesin jo etukäteen hyvän taustatutkimukseni ansiosta, että tässä kyseisessä paikassa ei mitään kauheuksia tapahdu ja hyvillä mielin lähdin matkaan... Tietämättä vielä tässä vaiheessa miten paljon nämä kaksi viikkoa Intiassa muuttaisivat elämääni ja minua positiivisempaan suuntaan.
Wildlife SOS:n elefanttien- sekä karhujen pelastus- ja kuntoutuskeskukset sijaitsevat Mathurassa, Pohjois-Intiassa. Paikka sijaitsee lähellä Agraa josta löytyy myös kuuluisa Taj Mahal, joten en tietenkään voinut mennä sinne asti käymättä ihastelemassa tätä kuuluisaa monumenttia samalla reissulla. Siispä vietin muutaman päivän Agrassa ennen Mathuraan menoa.
Mutta sitten paluu itse asiaan eli elefantteihin: Vietin siis kaksi viikkoa auttaen pelastettujen elefanttien hoidossa. Muutaman päivän vietin myös suloisten karhujen luona, heistä kerron lisää joku toinen päivä.. ne ansaitsevat ihan oman kirjoituksensa!
Paikan elefantit on pelastettu mm. kerjäämästä kaduilta, temppeleistä, sirkuksista ja turisteja selässään kuljettamasta. Jokaisen koskettava taustatarina saa edelleenkin kyyneleet silmiini, mutta onneksi nämä elefantit ovat nyt turvassa ja saavat kokea rakkautta ja hoivaa.. mutta valitettavasti vielä pelastusta odottavia on paljon.
Viikkojeni aikana pääsin mm. leikkaamaan paljon hedelmiä, joskus myös esim. sokeriruokoja. Autoimme hoitajia siivoamaan elefanttien aitauksia, punnitsemaan sekä kuljettamaan rehuja ja tietenkin olemaan elefanttien kanssa! Unohtumaton ja upea kokemus!
Ehdottomasti lempihetkeni joka päivä oli iltapäiväkävelyt elefanttien kanssa. Ennen meidän vapaaehtoisten tuloa aamuisin elefantit kävivät jo pitkällä, noin kymmenen kilometrin kävelyllä. Iltapäivisin niiden kanssa me pääsimme läheiselle pellolle olemaan ja viettämään aikaa niiden kanssa. Ne saivat olla täysin vapaana ja tehdä juuri mitä halusivat.. usein nämä söpöliinit halusivat nautiskella hiekkakylvyistä tai banaaneista, joita me saimme niille antaa. Oli upea tunne nähdä näitä upeita eläimiä niin onnellisena rankkojen elämänkokemusten jälkeen.
Wildlife SOS:n elefantit olivat ensimmäinen todellinen tutustuminen lajiin henkilökohtaisella tasolla ja voin vain sanoa, että sen jälkeen kun on syöttänyt banaania elefantille, kuunnellut sen herkkää "kehräämistä" sen kävellessä iloisesti ilta-auringonpaisteessa tai katsellut uima-altaassa köllöttelevää ja elämästä nauttivaa elefanttia, ei mikään muu enää tunnu miltään. Suomeen palattuani arki tuntui oudolta ja pian löysin itseni miettimästä tapoja auttaa elefantteja täältä Suomesta käsin ja kuinka pääsen taas maailmalle tapaamaan elefantteja, näistä aiheista myös lisää myöhemmin.
Jos Sinua kiinnostaa myös vapaaehtoistyö tai vierailu Wildlife SOS:n keskuksissa Intiassa, tai jos haluat vaan tutustua heidän toimintaansa paremmin, lisätietoa löydät täältä: www.wildlifesos.org
