Hakuna Matata

Vain muutama kuukausi Intian matkan jälkeen oli taas aika pakata matkalaukku, hyttyskarkoitteet ja aurinkorasvat ja suunnata kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Suuri haaveeni oli toteutumassa ja matkani kohti Afrikkaa oli alkamassa. 

Lähes tasan vuosi sitten matkustin Thaimaahan Arte for Elephantsin Big Elephant Magic retriittiin ja saman ryhmän kanssa suuntasin myös nyt Keniaan. Miten ihana tunne nähdä vuoden tauon jälkeen ystäviä  lähes toiselta puolelta maapalloa! Ennen matkaa ajattelin, että minulle riittää nähdä Afrikka kerran - ei olisi tarvetta enää palata... voi kuinka väärässä olinkaan! Ihastui Keniaan suunnattoman paljon - luonto, eläimet ja ystävälliset ihmiset... 

Ensimmäiset päivät kuluivat Nairobissa. Vierailimme mm. Sheldrick Wildlife Trustilla, Karen Blixen museossa ja Giraffe Centressä.

Giraffe Centre on koti harvinaisille Rothschild kirahveille. Heti aamusta pääsimme syöttämään näitä upeita eläimiä ja ottamaan paljon kuvia. Ja täytyy myöntää, että nämä upeat ja sirot eläimet varastivat osan sydämestäni- kertakaikkiaan lumoavia eläimiä! Keskuksen vieressä sijaitsee Giraffe Manor- upea kartano joka on nykyään hotellina.. kirahvit liikuskelevat vapaana ja saattavat tulla työntämään päänsä ikkunoista sisään vaikkapa kesken aamiaisen! Varmasti unohtumaton kokemus sekin! 

Sheldrick Wildlife Trustilla vierailu on ollut vuosia haaveeni. Minulla on tälläkin hetkellä neljä adoptio-elefanttia heiltä. Adoptointi on helppo ja mukava tapa auttaa: pienellä vuosimaksulla pääset mukaan keskuksen arkeen ja seuramaan oman elefanttisi kasvua ja paluuta luontoon. Joka kuukausi sähköpostiin tipahtaa elefanttisi kuulumisia. Adoptiovanhempien on myös mahdollista päästä lähemmin tapaamaan elefantteja, niin mekin teimme. Aamulla olimme yleisellä vierailulla ja saimme ihastella elefanttien ruokinta-hetkeä ja leikkejä mudassa.. muistona siitä edelleenkin mutatahrat vaatteissa, laukussa ja kamerassa. Iltapäivällä palasimme tapaamaan elefantteja heidän iltakävelyn jälkeen. Silloin pääsimme myös tapaamaan Maxwellia ja Kikoa. 

Maxwell on SWT:n pelastama sarvikuono, se on sokea, joten valitettavasti sitä ei pysty palauttamaan koskaan luontoon. Kiko on nuori kirahvi, joka myös asustelee keskuksessa elefanttien kanssa. 

Jokainen keskuksen eläin on kokenut kovia. Suurin syy elefanttien keskuksessa oloon on salametsästys - monien äiti tai koko perhe on kuollut salametsästyksen takia. SWT pelastaa näitä orpoja elefantteja ja vähitellen opettaa ne pärjäämään taas luonnossa. 

Parin Nairobissa vietetyn päivän jälkeen oli aika suunnata kohti Masai Maran kansallispuistoa ja Fisi Campiä- meidän seuraavan viiden päivän kotia. Matka oli pitkä ja pomppuinen - mutta todellakin vaivan arvoinen. Fisi Camp sijaitsee aivan Masai Maran vieressä ja sieltä oli nopea pääsy suoraan kansallispuistoon ihastelemaan eläimiä. Ja niin teimmekin jo heti ensimmäisenä iltana. Upeat Masai soturimme olivat kuskeinamme ja oppaina ja heidän kanssa pääsimme näkemään mitä uskomattomimpia eläimiä. Oli sitten kyseessä upea uros elefantti, gepardi- veljekset tai vaikkapa puussa päivälepoa viettävä leopardi... leijonia unohtamatta! En olisi ikinä uskonut pääseväni näkemään eläimiä niin läheltä kuin nyt pääsin. Masait ovat uskomattomat taitavia löytämään eläimiä ja huolehtivat että saimme täyden kympin valokuvia - unohtamatta eläinten oman tilan kunnioitusta.  

Heti ensimmäisenä iltana loin kontaktin erääseen leijonaan: Olimme jo palaamassa takaisin leiriimme kun eräässä tienhaarassa lepäili ei yksi, ei kaksi vaan kolme urosleijonaa! Nämä  veljekset eivät tuntuneet paljoakaan välittävät autoista heidän läheisyydessään. Leijonat olivat korkeiden ruohojen keskellä ja tuntui ettei saanut tarpeeksi hyvää kuvaa. Niinpä päätin nousta auton penkille saadakseni kuvan hieman korkeampaa... silloin leijonistä lähin päätti hieman opastaa tätä suomalaista tyttöä ja nousi istumaan ja karjaisi... saaden allekirjoittaneen hyvin nopeasti alemmas takaisin omalle paikalleen. Täytyy sanoa että tuli ainakin refleksit testattua, pelästyin niin paljon että kamerakin melkein tippui keskelle safaria! Tästä "leijona hyökkäyksestä" riittikin sitten naurua ja tarinoita pitkäksi aikaa. Myöhemmin päivien aikana tapasimme näitä veljeksiä uudelleen ja aina tämän saman leijonan kanssa tuijottelimme toisiamme kaikessa rauhasssa.. ei enää karjaisuja. Tämä uros, Osabu niemeltään- oli myös viimeinen leijona jonka koko reissulla näin. Se sai myös kunnian päästä tauluni aiheeksi. 

Viiden päivän aikana näimme aiemmin mainittujen eläinten lisäksi mm. krokotiilien syövän kuollutta virtahepoa, leijonalauman pentuineen kulkevan aivan automme vierestä ja paljon elefantteja sekä hyenoojen metsästävän ruokaa aamuvarhaisella. Suureksi ilokseni näimme etenkin paljon eläinvauvoja: Gebardeja, leijonia, antilooppeja, paviaaneja, apinoita ja elefantteja. 

Viikon aikana vierailimme mm. paikallisessa koulussa lahjoittamassa erilaisia koulu - ja taidetarvikkeita. Arte for Elephants auttaa elefanttien ohella myös yhteisöjä ja tälläkin kertaa tapasimme kolme tyttöä joiden koulutusta AFE sponsoroi. Muutos lähtee lapsista ja sijoittamalla edes yhdenkin lapsen koulutukseen on iso apu. 

Yksi unohtumattomista kokemuksista eläinten näkemisen lisäksi oli kuumailmapallolento auringon noustessa Masai Maran yllä. Lähtö oli jo kello neljä aamulla mutta tieto mahtavasta päivästä sai silmät aukemaan melko helposti. Upean lennon jälkeen söimme shampanja aamupalan keskellä Masai Maraa... upea kokemus! 

Saimme myös ikimuistoisen mahdollisuuden vierailla Masai- heimon kylässä ja tutustua heidän koteihin. Meille tanssittiin ja esiteltiin kauniita käsitöitä... muutama Masai- peitto ja koru saattoi myös lähteä mukaani Suomeen.. 

Masai Maran jälkeen retriitin virallinen osuus päättyi ja halukkaat jatkoivat vielä muutaman päivän reissua matkustamassa Amboselin kansallispuistoon, joka on tunnettu erityisesti Kilimanjarosta ja todella suurista elefanttilaumoista. Elefanttien lisäksi näimme paljon erilaisia toinen toistaan upeampia lintuja sekä paviaaneja ja apinoita. Kerta kaikkiaan upea lopetus meidän mahtavalle reissulle. 

Aika Afrikassa oli maagista ja kaikki meni ylitse villiempien odotuksieni... Kenia kohteli meitä erittäin hyvin ja sydän täynnä toinen toisteen uskomattomampia muistoja palasin kotiin viikko sitten. En kuitenkaan ole tainnut vielä käsittää kaikkea mitä koimme ja näimme. Ajoittain liikutun onnen kyyneliin muistellessani aikaamme Afrikassa. Paluu arkeen on tuntunut ajoittain raskaalta.. miten voi palata arkeen kaiken tuon jälkeen? Maailmankuvani on muuttunut huimasti jokaisen matkani jälkeen, mutta tuntuu että tämä reissu räjäytti koko potin.

Matkusteassani takaisin Suomeen, katsoin lentokoneessa uuden version Leijonakuningas elokuvasta ja jo alkutekstien aikana huomasin herkistyväni. On huima tunne tajuta nähneensä lähes kaikki elokuvassa esiintyvät eläimet luonnossa, vapaana omassa elinympäristössään! Toivon, että tapaamani eläimet saavat elää pitkän ja hyvän elämän ilman uhkaa ja pelkoa salametsästäjistä tai muista niille pahaa aikovista ihmisistä.

Edellisen retriitin jälkeen perustin tämän blogin ja pian sen jälkeen aloitin Sanelie Art yritykseni.. innolla odotan mitä tämän retriitti muuttaa vielä elämässäni!

Ainakin se on jo nyt tuonut uuden ulottuvuuden taiteeseni, ja uusimia maalauksia pääsekin pian ihastelemaan Espoon Karataloon. Näyttelyni Villit ja Vapaat on siellä esillä 11.2- 8.3.2020. Lämpimästi tervetuloa!

Asante Sana!

 

Lisätietoja:
https://www.facebook.com/sanelieart/
https://www.arteforelephants.net/

https://www.sheldrickwildlifetrust.org/
https://www.giraffecentre.org/
http://www.fisicamp.com/

Matkalla elefanttien kanssa

On kulunut reilu viikko Love & Bananas dokumentin esityksestä Lapinlahden Lähteellä. Esityksen järjestäminen oli iso haave minulle ja tapahtuman järjestäminen kesti noin puoli vuotta ensimmäisestä ajatuksesta toteutuneeseen tapahtumaan. 

Matkustettuani Thaimaahan ja vierailtuani Elephant Nature Parkissa ja tavattuani Noi Naan, koin ettei minulla ole muuta mahdollisuutta kuin järjestää dokumentin esitys Suomeen - minun oli pakko kuunnella sisäistä ääntäni.. ja onneksi kuuntelin!

Mutta mitkä asiat tuon Thaimaan matkan lisäksi saivat minut järjestämään tilaisuuden? Mennään hetkeksi ajassa taaksepäin: Olen jo aiemmin jakanut kokemuksiani Intiassa ja siitä, miten se matka aloitti huikean muutoksen elämässäni, mutta en ole tainnut kertoa mitä matkan jälkeen on tapahtunut. Palasin Suomeen kahden viikon Intian matkani jälkeen lokakuun lopussa ja tuntui, että koko maailma oli erilainen. Mikään "vanhassa elämässäni" ei tuntunut enää miltään ja arki Suomessa ahdisti. Tuntui, että olin nähnyt elämäntyylin joka tuntui juuri oikealta - se oli jotain mitä olin jo pitkään etsinyt.. Tyyli josta puhun on eläinten auttaminen ja ihmisten tiedottaminen eläinsuojeluasioissa. 

Jatkoin elämääni Suomessa töitä tehden ja samalla pohtien, miten voisin päästä auttamaan elefantteja Suomesta käsin, tai joskus jopa muuttamaan ulkomaille lähemmäs näitä upeita eläimiä. Otin yhteyttä suoraan eri elefanttien turvapaikkoihin ja kysyin neuvoja. Saamani neuvot saivat minut miettimään mm. villieläinten hoitajaksi opiskelua ja harjoittelujaksoa elefanttien parissa. Jostain syystä kuitenkaan tämä vaihtoehto ei tuntunut minulle täydelliseltä vaihtoehdolta. Eri vaihtoehtoja mietiskellessäni aloitin sosiaalisen median vapaaehtoisena englantilaiselle Save The Asian Elephants järjestölle. Se oli oivallinen tapa verkostoitua ja saada kokemusta elefantti-aiheisten uutisten etsimisessä ja referoimisessa. Jaon järjestön Facebook ja Twitter sivuille joka viikko 1- 2 elefantti-aiheista uutista, tehden niihin lyhyet englanninkieliset esittelyt aiheesta. Aluksi se jännitti paljon, mutta pian se meni jo ihan rutiinilla ja sain kiitosta työstäni. 

Huhtikuussa 2018 elefantit saivat minut matkustamaan Lontooseen ja osallistumaan Intian lähetystön edessä pidettävään mielenosoitukseen Intian temppelielefanttien oikeuksien puolesta. Oli todella upea kokemus osallistua samanhenkisten ihmisten kanssa ja taistella tärkeän asian puolesta. Asia tuli hyvin henkilökohtaiseksi kun mielenosoituksessa olevissa plakaateissa oli myös minulle tutun, Intiassa tapaamani, pelastetun norsun kuva ajalta ennen pelastamista. Mielenosoituksen aikaan oli Intian pääministeri vierailemassa Lontoossa, joten se lisäsi saamaamme huomiota myös mediassa. 

Lontoon mielenosoitus huhtikuussa 2018

Palasin taas Suomeen ja jatkoin arkeani ja vapaaehtoistöitäni STAE:lle sekä kävin Kirsi Salon Aarrekartta- kurssilla pistämässä tulevaisuuden haaveet näkyviksi ja hieman sen jälkeen kävin opiskelemassa äänimaljojen ihanaa maailmaa. Kesän aikana aloitin, nyt jo hyvin rakkaaksi tulleen, tapaamieni elefanttien taulumaalaus-projektin. Aloitin tarkoituksena maalata kaikki elefantit, jotka olin Intiassa tavannut. Projektia on hieman "häirinnyt" Thaimaa matka ja siellä tapaamani muut elefantit - heistäkin on tietenkin maalattava taulut! Tällä hetkellä siis maalaan sekä Intiassa että Thaimaassa tapaamiani elefantteja. 

Maalaaminen ja vapaaehtoistyöt täyttivät arkeni mukavasti elefantti-aiheilla, mutta edelleenkin kaipasin jotain lisää. Kuin kohtalon iskusta pian löysin itseni jo maksamasta varausmaksua tammikuussa 2019 Thaimaassa järjestettävälle elefantti- ja taideretriitille: Big Elephant Magic! Retriitti oli upean Arte for Elephantsin järjestämä ja se oli ensimmäinen laatuaan, mutta ei viimeinen. 

Tammikuussa siis hyppäsin taas yksin lentokoneeseen äänimaljani kanssa  ja suunnistin ensimmäistä kertaa elämässäni Thaimaan lämpöön. Pitkän lentomatkan aikana ehdin tuntea kaikki tunteen jännityksestä ja paniikista täydelliseen iloon. Vihdoinkin pääsisin toteuttamana ison unelman ja vierailla muun muassa Elephant Nature Parkissa ja muissa eettisissä elefanttipaikoissa. Elefanttien ja taiteen ohella muistorikkaimmat asiat olivat upea Thaimaa sekä etenkin tapaamani ihmiset, matkakaverini joista viikon aikana tuli minulle hyvin rakkaita ystäviä. Olin ainoa suomalainen, ja itseasiassa ainoa ei- amerikkalainen osallistuja. Palasin siis kotiin osa sydämestäni Thaimaassa ja osa Amerikassa uusien ystävieni luona. 

Elefantteja ENP:ssä

Koen, että ihan niin kuin Intia, myös Thaimaa ja tämä upea retriitti, oli minun tulevaisuuteni kannalta välttämätön ja kuin tähtiin kirjoitettu. Upeiden kokemusten ja ystävien lisäksi sain roimasti rohkeutta ja kannustusta seurata sydämeni ääntä ja toteuttaa unelmia. Jo ennen matkaa olin mietiskellyt blogin aloittamista ja vihdoinkin matkan jälkeen sain tämän Elefanttiniitty blogin aloitettua ja idean dokumentin esityksen järjestämisestä. Samaan aikaan vaihdoin työpaikkaani, joten kevät toi paljon muutoksia mukanaan. 

Oman blogin aloitettuani halusin keskittyä siihen täysillä, joten vapaaehtoistyöt STAE:lla saivat jäädä ainakin toistaiseksi. Pian tämä blogini sai oman Facebook sivuston, jolla jaan blogipäivityksieni lisäksi uutisia maailman elefantti-uutisista.  

Ajatus omasta liiketoiminnasta taiteeni parissa on myös kummitellut mielessäni jo pitempään, joten nyt kesän aikana sekin on pikku hiljaa muuttunut unelmasta todeksi. Tahdon taiteeni avulla tuoda blogini tavoin esille eläinten tarinoita ja samalla hiukan tukea mahtavia eläinten turvakoteja - Elephant Havenia Ranskassa sekä Eläinten turvakoti Saparomäkeä Suomessa. 

Viime viikonlopun Love & Bananas tapahtuma oli dokumentin lisäksi myös uuden liiketoimintani - Sanelie Art -  julkistustilaisuus. Oli hieno tunne kertoa ja esitellä hieman taidettani ihmisille. 

Lapinlahden Lähde

Love & Bananas tilaisuuden järjestäminen ei ollut ihan helppoa tai nopeaa, koska oli monia asioita päätettävänä ja suunniteltavana ja yhteyshenkilöitä oli Amerikassa asti.  Ihan ensimmäiseksi oli paikan keksiminen. Minulla oli kolme eri paikkaa, joista kyselin hintoja sekä vapaita ajankohtia, mutta lopulta luonnollisin ja sopivin valinta oli Lapinlahden Lähde. Näin jälkikäteen en olisi voinut valita parempaa paikkaa esitykselle. 

Paikan valinnan jälkeen alkoi muun muassa tarjoilun ja mahdollisten yhteistyökumppaneiden pohtiminen. Olin myös jo hyvin alkuvaiheessa yhteydessä amerikkalaiseen VegFundiin. Järjestö tukee erilaisia vegaanisia tilaisuuksia, mm. juuri tällaisten dokumenttien esityksiä ja sain heiltä tukea esityksen järjestämiseen. Valitsin tilaisuuden tarjoiluksi Goodion herkulliset raakasuklaat. Dokumentin ja liiketoimintani julkistamisen lisäksi tilaisuuden ohjelmaksi tuli Vegaaniliiton ravitsemusasiantuntija Johanna Kaipiaisen esitys vegaaniruokavaliosta. 

Kymmenien, ellei satojen sähköpostien ja muiden järjestelyjen jälkeen vihdonkin löysin itseni seisomasta noin parikymmenpäisen yleisön edessä Lapinlahden Lähteellä viime viikon lauantaina ja painoin dokumentin pyörimään. Sali pimeni ja tunti ja kaksikymmentä minuuttia myöhemmin dokumentti oli ohitse yleisön raikuvien aplodien raikuessa salissa. Olo oli dokumentin jälkeen hieman tunteikas mutta onnellinen. Toivon mukaan dokumentti kosketti myös muita paikalla olleita.. ja Noi Naan tarina oli tullut suomalaisten tietoon ja sydämiin. 

Noi Na

Navann

Hei taas rakkaat blogini lukijat! Hieman on jo ehtinyt kulua aikaa kun viimeksi blogia kirjoittelin, mutta nyt vihdoinkin taas istun läppäri sylissäni ja valmiina kertomaan teille seuraavan elefantin tarinan, oletteko valmiina? 

Navann

Tänään haluan esitellä teille hurmaavan herran nimeltä Navann. Tämä sydäntensulattaja syntyi lokakuussa 2012 Thaimaan Elephant Nature Parkissa ja sen äiti on Sri Prae. 

Alunperin "tutustuin" tämän iloiseen kuusi vuotiaaseen nuorukaiseen Facebookin välityksellä -  ensin ENP:n omilla sivuilla ja myöhemmin huomasin sille olevan ihan omia fani-sivuja. Myös hänen oma hoitaja päivittää Navannin sivuilla ahkerasti pojan kuulumisia kuvin ja videoin. 

Yleisesti ottaen elefanttien lisääntymistä "vankeudessa" ei katsota hyvällä, mutta yleensä silloin on kyseessä paikat, joissa elefantit tekevät edelleen rankkaa työtä aamusta iltaan, joutuen vielä synnyttämään jälkeläisiä samaan kohtaloon. Pieninä ne ihastuttavat tietämättömiä turisteja pyörimällä  niiden sylissä tai vesivadeissa saaden palkinnoksi hellyyttä ja haleja ihmisiltä sen hetken ajan.. Aikuisuus tulee niillekin valitettavasti olemaan hyvin erilainen. Usein nämä kieltämättä hellyyttäviltä näyttävät elefantti-vauva videot päätyvät myös nettiin ja tuhansien ihmisten katsottaviksi ja edelleen jakamiksi. Näillä paikoilla ja videoilla on kuitenkin varjopuolensa, enkä millään lailla voi hyväksyä ja tukea sellaisia paikkoja. Monissa videoissa näkyy selvästi kahleita ja piikkejä, joita käytetään elefantin hallitsemiseen ja satuttamiseen. 

Elephant Nature Park ja Navann ovat kuitenkin täysin eri asia. ENP:ssä ei tarkoituksella teetetä lisää elefantteja, vaan joskus luontoäiti ottaa ohjat käsiin ja vastakkaista sukupuolta olevat elefantit kohtaavat viettäen hellän hetken keskenään..  ja lähes kaksi vuotta myöhemmin saattaa syntyä pieni yllätys ihastuttamaan lauman arkea! Niin kävi juuri Navannin kohdalla. Niin kuin aiemmin kerroin, on sen äiti minun sydämestä paikan saanut Sri Prae. Isän on sanottu olevan Hope, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, on isäksi ollut muitakin ehdokkaita. 

Sri Prae, Navannin äiti 

Navann oli alunperin yhdessä muun lauman kanssa, mutta tällä hetkellä se asuu omassa isossa aitauksessaan eri paikassa kuin sen äiti ja muu lauma. Navann on leikkisä ja iloinen poika, ja sai paljon huomiota pikkuisena äitinsä lisäksi monilta "tädeiltään"  eli lauman muilta naaras elefanteilta. Muun muassa Sri Praen paras ystävä Jokia on auttanut pojan kasvatuksessa paljon, omasta sokeudestaan huolimatta se on ollut erinomainen opettaja ja ystävä. 

Syy mainitsemaani eristykseen on sen tulo teini-ikään, silloin se saattaa olla arvaamaton pieni hormonipesäke. Laumasta pikku hiljaa erkautuminen on täysin luonnollista: Aikuiset urokset elävät omissa oloissaan ja hakeutuvat naaraiden seuraan ainoastaan kiima-aikaan. 

Sen eristykseen on valitettavasti myös toinen syy: Se on aiemmin saanut vakavan virus-tartunnan (EEHV). ENP:hen pelastettiin iso lähes kahdenkymmenen elefantin lauma, ja osa sen jäsenistä kantoi kyseistä virusta ja valitettavasti Navann oli yksi niistä nuorista elefanteista, joka sai tartunnan. Navannin kohdalla ehdittiin jo pelätä pahinta, mutta selvittiin onneksi säikähdyksellä. Sitä tarkkaillaan varmuuden vuoksi edelleen ahkerasti ja osaava henkilökunta pitää huolta sen, niin kuin kaikkien muidenkin elefanttien, terveydestä. Navann voi nyt hyvin ja on terve ja vahva nuori uros. 

Navann, akryyli 2019. 

Olin erittäin onnekas kun pääsin näkemään tämän sydäntensulattajan paikan päällä tammikuussa osallistuessani Arte For Elephantsin järjestämälle Big Elephant Magic retriitille.. ja täytyy myöntää, että tämä nuori mies lumosi minut heti kättelyssä. Se elämän ilo tarttui varmasti meihin kaikkiin paikan päällä olleisiin. Nytkin tätä kirjoittaessa huomaan hymyileväni ja ajatuksissani olen taas Elephant Nature Parkissa Navannin aitauksen luona. Ihan vatsan pohjassa asti tuntuu ilon tunne. 

Navann päiväuinnilla

Navann on nyt kuusi vuotias ja siitä odotetaan kasvavan koko paikan kookkain uros. Aika näyttää minkälainen aikuinen siitä kasvaa ja tuleeko siitä mahdollisesti isä tulevaisuudessa. Innolla seuraan sen puuhia ja leikkejä jatkossakin. Toivottavasti se sai myös muutaman uuden fanin tämän tekstin myötä? 

Lisätietoa, kuvia ja paljon muuta Navannista ja muista ENP:n asukkaista löytyy Elephant Nature Parkin sivuilta: https://www.elephantnaturepark.org. 

Halutessaan voi sponsoroida valitsemaansa elefanttia ja olla näin osa mahtavaa ENP "laumaa".