When life gives you lemons...

Syyskuinen tervehdys sinne tietokoneruudun ( kännykkäruudun, tai mikä onkaan laite jolla tätä tekstiä luet) toiselle puolelle! Kesä on vaihtunut harmaaksi ja sateiseksi syksyksi, mutta ei anneta sen masentaa mieltä!

Lueskelin hieman aikaisempia tekstejäni ja olen näköjään mietiskellyt oman nettikaupan avaamista – se edelleen ajatuksen asteella.. ehkäpä se näkee päivänvalon jonain päivänä, silloin kun te, ja jopa minä itse, sitä vähiten odotamme. Yksi elämän ihanista asioista on juuri ihanat yllätykset ja tieto siitä, että milloin vaan voi tapahtua jotain ihanaa ja odottamatonta.

Etenkin tämä vuosi on ollut elämässäni vahvaa muutoskautta, ja ehkä sen takia taide on hetkellisesti jäänyt hieman taka-alalle. Nyt on vahva tunne, että ympäristö pitää olla kunnossa, jotta voin olla luovempi.

Kaikki lähti käyntiin siitä kun liityin TikTokiin.. en siis itse luo siellä mitään sisältöä (ainakaan vielä!) mutta vietän siellä aikaa inspiroituen muun muassa siivouksesta, kodinlaitosta ja hyvinvoinnista.

Muistan vieläkin selkeästi erään sunnuntai-aamun kun unenpöpperöisillä silmilläni avasin puhelimen ja ajattelin ihan vain muutaman TikTok videon katsella.. ( Tai näin ainakin uskottelin itselleni - miksi some on niin koukuttavaa?!?!) saada päivän niin sanotusti käyntiin. ( älkäämme unohtako kahvia kuitenkaan!). Silloin silmieni edessä välähti video, joka muutti elämäni: videolla nainen puhdisti vedenkeittimen pelkällä sitruunalla ja sai sen uskomattoman puhtaaksi! Saman tien puhdistin silmäni unihiekasta ja nousin ylös. Suuntasin keittiööni, josta kuin ihmeen kaupalla löytyi sitruuna! Olin valmis tähän huikeaan testiin: toimisiko sitruuna myös minun vedenkeittimeen?? Jännitys tiivistyi ja tein kaikki juuri niin kuin videon nainenkin teki.. ja TADAA minullakin oli pian puhtautta sisältäpäin säihkyvä vedenkeitin. Hurraa!

Tämän jälkeen aloin muutenkin seuraamaan erilaisia siivousvinkkejä ja innostui laittamaan ja siivoamaan omaakin kotiani entistä enemmän. Siivous, järjestely- ja kodinlaittovillityksen jälkeen minuun iski Elämäntaparemonttivillitys, sillä matkalla olen edelleenkin – yli kymmenen kiloa kevyempänä ja kokonaan ruokavalioni uudistaneena, enemmän liikuntaa harrastavana ihmisenä. Tällä hetkellä käyn myös 30 päivän Vaurastumiskurssia, nyt siis tämä tyttö laittaa myös oman talouden entistä parempaan kuntoon. Aina on parantamisen varaa ja on ihana tunne saada oma elämä haltuun, vielä paremmin kuin aiemmin.

Tämä tarina oli ehkä hieman heikko aasinsilta tämänkertaiseen varsinaiseen aiheeseeni eli Medoon.

Medo on ihana ja kovia kokenut elefantti Elephant Nature Parkissa. Sen ja monen muun elefantin elämä on saanut melkoisen elämäntaparemontin muuttaessaan ENP:hen, positiivisen sellaisen.

Medo on myös muuttanut minun elämääni parempaan, se on opettanut muiden elefanttien tavoin minulle vahvuutta ja sitä, että rankatkin asiat kääntyvät lopulta voitoksi.

Medo on vuonna 1976 syntynyt naaras- elefantti, joka on joutui jo herkässä kahdeksan vuoden iässä työskentelemään metsänhakkuun parissa ( se on edelleekin valitettavan yleistä työtä elefanteille). Neljä vuotta myöhemmin se joutui onnettomuuteen, jossa sen vasen nilkka murtui ison puunrungon kaatuessa sen päälle. Vammaa ei koskaan korjattu kunnolla, joten sen työnteko metsähakkuun parissa oli ohi. Vuodet ennen sen pelastamista ENP_hen olivat rankkoja ja se joutui kärsimään vielä enemmän fyysisiä vammoja sekä yksinäisyyttä. Kamala onnettomuus kiimassa olevan uroselefantin kanssa jätti hirvittävät fyysiset vammat ja kivut vuosiksi eteenpäin. Se kamppaili elämästään ja voitti. Silloinen omistaja piti sitä eristyksissä ja piilossa sen fyysisen kunnon takia.

Elefanttikuiskaaja Lek Chailert pelasti sen vuonna 2006 ja uusi elämä vihdoinkin koitti. Näiden vuosien aikana se on saanut taas olla lajitoveriensa kanssa, olla rakastettu ja vapaa sekä ennen kaikkea onnellinen. Se on oppinut elämään vaivojensa kanssa ja keskittyy nykyhetkeen – siinä on hyvä tavoite myös monille meistä.

Itse tapasin Medon vuonna 2019 ja sen herkkä ja suloinen olemus iski sydämeeni kuin Amorin nuoli… vaikka täytyy myöntää, etten koskaan ole paljon muunlaisia tunteita kokenut tavatessani elefantteja.. Mutta joidenkin kohdalla tunteet ovat vahvemmat ja Medo on ehdottomasti yksi niistä, joille on ikuisesti paikka sydämeni sopukoissa.

Tämä rakkaus on tuottanut myös taidetta sekatekniikalla tehdyn teoksen muodossa. Mitä olette mieltä?

Rakkaudella, 

Sanna

https://www.elephantnaturepark.org/meet-the-elephants/medo/

Postikortteja, kynttilöitä ja uusia ideoita.. elefantteja unohtamatta.

Viimeisimmät blogikirjoituksestani on ikuisuus… ehkä nyt on kuitenkin taas aika tarttua kynään.. tai oikeastaan napata tietokone syliin ja alkaa naputtelemaan. Paljon on tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen.. korona muutti meidän kaikkien elämää ja pikkuhiljaa ollaan palailtu takaisin arkeen… vaikka ei se koskaan tule olemaan samanlainen kuin ennen pandemiaa.

Tänä keväänä osallistuin ensimmäistä kertaa Helsingin kädentaidot messuille Wanhassa satamassa. Oli mukava viikonloppu ja hauskaa vihdoinkin päästä esittelemään ihmisille elefanttejani sekä muita villieläimiä ja kertomaan niiden tarinoita ihan kasvotusten. Messujen aikana esittelin myös ensimmäistä kertaa myyntiin tulleet postikorttini. Ne olivatkin suosittuja messulaisten keskuudessa.

Sanelie Art postikortteja

Joulukuussa osallistuin taas jokavuotiseen Kynttilähetkeen vuoden aikana vankeudessa kuolleiden elefanttien muistolle, tilaisuuden järjesti tuttuun tapaan Vigil4elephants. Oli jälleen koskettava tilaisuus, oli kunnia olla siinä mukana Sanelie Artin nimissä.

Elefanttirintamalla lähimmät ja iloisimmat uutiset koskevat Ranskan Elephant Havenia: heidän ensimmäinen asukas Gandhi muutti pandemia keskellä uuteen kotiinsa ja sen jälkeen mukaan kuvioihin on tallustellut myös ihana Delhi.

Gandhi juhlistaa 14. lokakuuta jo toista vuottaan Elephant Havenissä ja samalla syntymäpäiviään. Gandhi täyttää jo 54vuotta. Jo tämän kuun aikana 24. elokuuta juhlistetaan Delhin ensimmäistä vuosipäivää sekä sen 40v syntymäpäiviä. 

Gandhi on syntynyt vapaudessa vuonna 1969 jossain päin Aasiaa, todennäköisesti Thaimaassa, josta se on tuotu Eurooppaan. Ensin se siirrettiin tanskalaiseen eläintarhaan vuonna 1973 ja sieltä puolestaan sen matka jatkui vuonna 1998 ranskalaiseen eläintarhaan. Lokakuussa 2021 se pääsi nykyiseen, loppuelämänkotiinsa.

Jonkin aikaa Gandhi sai sopeutua yksin uuteen kotiinsa, mutta onneksi vuosi sitten mukaan tuli Delhi. Gandhin tavoin se on Aasian elefantti ja syntynyt vuonna 1983 Vietnamissa. sieltä se joutui Tsekkiläiseen eläintarhaan vuonna 1986 ja siellä se asui viime vuoteen asti.

Tyttöjen ystävyys ja syntynyt hissukseen. Gandhilla ei ole ollut hyviä kokemuksia menneisyydessä, joten ei ollut varmaa miten nämä kaksi elefanttia tulisivat toimeen keskenään. Tällä hetkellä kaikki kuitenkin näyttää hyvältä ja odotan innolla seuraavani niiden touhuja monta vuotta eteenpäin.. ja toivon mukaan uusia elefantteja myös liittyy joukkoon!

Suosittelen lisäämään Elephant Havenin seurantaan somessa, on ihanaa nähdä tyttöjen ystävyyden kehittyvän ja niiden nauttivan elämästä keskellä Ranskan maaseutua.

Sitten hypätään vielä Ranskasta takaisin Suomen kamaralle: Muutamia uusia tauluja on ateljeessani syntynyt – niin tilaustöitä kuin myös ”omia luomuksia” eli pääasiassa elefantteja.. ja mukaan mahtuu myös yksi muotokuva Johnny Deppistä. Haaveena olisi tehdä seuraavaksi maalaussarja uudesta aiheesta.. mutta jätän sen aiheen vielä salaisuudeksi. Tällä hetkellä keskeneräisenä on maalaus omasta edesmenneestä kissastani. 

Tilaustyö joulukuu 2022

Suraj, akryylimaalaus 2023

Muotokuva Johnny Deppistä

Oodi ystävyydelle

Hyvää ystävänpäivää rakkaat blogini lukijat! Meillä Suomessa tänä päivänä erityisesti muistetaan ystäviä, muualla maailmassa tämä päivä on usein omistettu rakkaudelle ja rakastavaisille. Tänä vuonna haluan kirjoittaa teille muutaman sanan elefanttiystävistäni ja niiden ystävyyssuhteista.

Maya & Phoolkali 2017

Elefantit ovat tunnetusti hyvin perhe- ja lauma keskeisiä ja myös niiden ystävyyssuhteet ovat vahvoja. Jopa vuosikymmenien eron jälkeen ne muistavat toisensa ja nämä tapaamiset ovat aina erittäin

koskettavia. Youtubesta löytyy helposti esimerkiksi sirkuselefantti Shirleyn ja Jennyn jälleen-näkeminen.

Vuonna 2017 ollessani vapaaehtoistöissä Intiassa sain nähdä ensimmäisen kerran paikan päällä upeita ja koskettavia elefanttiystävyyksiä. Ensimmäisenä voisin mainita herttaisen kaksikon Peanutin ja Coconutin – tuttavallisemmin Coco. Nämä tytöt kuuluvat niin sanottuun ”pähkinälaumaan”. Ne pelastettiin yhtä aikaa sirkuksesta uroselefanttien Walnutin ja Macadamianin kanssa.

Elefantit pelastettiin vuonna 2015 ja Peanut oli silloin vain kuusivuotias ja Coco 12-vuotias. Nämä kaksi ovat aina olleet erottamattomat... varmasti rankat elämäkokemukset sirkuksessa toivat nämä nuoret tytöt vielä läheisimmiksi toisilleen.

Nähdessäni tytöt Wildlife SOS:n pelastus- ja suojelukeskuksessa vuonna 2017 olivat ne pelastettu muutamaa vuotta aiemmin, näin ne uudelleen kaksi vuotta myöhemmin syksyllä 2019 ja voi kuinka isoja tytöistä oli tullut! Jälleennäkeminen oli tunteellinen ja ikimuistoinen... ainakin minulle. Tytöt olivat yhtä erottamattomat ja herttaiset. Kun Coco muiskaisi pusun kärsällään Peanutin poskelle, meinasi onnen kyyneleet kihota silmiini. Tästä tapaamisesta valmistui kuluneella viikolla myös taulu. Pitkään olen halunnut maalata tytöt ja nyt vihdoinkin sille oli oikea hetki.

"Peanut & Coconut" Akryyli kankaalle, 2021

Olen viimeksi tainnut maalata elefanttitaulun lähes vuosi sitten Afrikan matkani jälkeen, kun maalasin upean Afrikan elefantti Craigin. Olen sen jälkeen maalaillut tilaustöitä ja harjoitellut muiden eläinten, kuten leijonien ja muiden kissaeläinten maalaamista. Voi, kuinka ihanaa oli taas maalata elefantteja! Niitä olen eniten maalannut ja siksi niiden maalaaminen on myös kaikkein vaivattominta ja helpointa. Tuntui tietyllä tavalla, että olin ”palannut kotiin”.

Toinen ihana ystävyyssuhde, jota en voi olla mainitsematta on elefantit Maya ja Phoolkali. Ne asustavat myös samaisessa Wildlife SOS:n keskuksessa ja ne ystävystyivät vasta paikan päällä keskuksessa. Peanutin ja Cocon tavoin ovat nämäkin tytöt erottamattomat. Ajoittain heidän laumaansa on yritetty tutustuttaa uusia pelastettuja elefantteja – mutta tuloksetta. Muistelen, että etenkin Phoolkali on suojeleva ystävänsä suhteen eikä laumaan noin vaan muut pääse. Mayasta ja Phoolkalista olen aiemmissa blogikirjoituksissani kirjoittanut. Niiden kanssa olen viettänyt eniten aikaa ja ehkä siksi näillä kahdella on erittäin rakas ja tärkeä paikka sydämessäni.

Maya pelastettiin vuonna 2010 ja Phoolkali liittyi perheeseen jokunen vuosi myöhemmin eli vuonna 2012.

Myös näistä tytöistä on syntynyt taulut... ja ne olivat muuten ihan ensimmäiset taulut näistä elefanteista. Ehkäpä joku päivä syntyy myös yhteistaulu... aika näyttää.

Ei kahta ilman kolmatta: Seuraava ystäväpari löytyy Thaimaan Elephant Nature Parkista. Jokia ja Sri Prae ovat hellyttävä kaksikko, jota muistelen aina lämmöllä ja seuraan niiden puuhia ahkerasti ENP:n somekanavilta. Jokia on sokea, joten sille ystävän tuki ja turva on etenkin korvaamatonta. Sen ensimmäinen ystävä ENP:Ssä oli elefantti nimeltä Mae Perm. Niiden ystävyys alkoi vuonna 1999 ja jatkui Mae Permin kuolemaan saakka eli vuoteen 2016 - niiden ystävyys oli ENP pisin. Mae Permin kuolema oli Jokialle iso isku ja suru, onneksi surun jälkeen paistoi taas aurinko ja Sri Praestä tuli Jokian uusi paras ystävä. 

Samanlaisia tarinoita löytyy ympäri maailmaa monia, mutta valitettavasti myös tarinoita yksinäisistä elefanteista löytyy ihan liikaa. Vähän väliä saamme kuulla kauheista – ja yksinäisistä oloista – pelastetuista elefanteista, jotka vihdoinkin pääsevät olemaan elefantteja ja tutustumaan, sekä ystävystymään lajitovereidensa kanssa. Kambodzaan Pakistanista pelastettu Kaavaan on alkanut luomaan uusi ystävyyksiä uuden kotinsa naaraselefanttien kanssa, innolla odotan miten ne ystävyydet kehittyvät.

Kaavanin tarinan on edennyt onnelliseen vaiheeseen, mutta vielä moni elefantti elää yksinäisyydessä täysin ilman oman lajitoverin tukea ja turvaa – Lucy Edmontonissa Kanadassa ja Anne Wiltshiressä Britanniassa ovat vain muutamia mainitakseni. Ranskassa pelastusta odottaa muun muassa Dumba - elefantti, joka löydettiin joku aika sitten piilotettuna kaatopaikkaa muistuttavan paikan vierestä. Sen olinpaikasta ei ole ennen tätä ollut tietoja vuoden 2018 jälkeen. Sen puolesta taistellaan parhaillaan ja toivon mukaan Dumba saa kunnian olla ensimmäinen Ranskan Elephant Havenin asukas! Dumban tilannepäivityksiä voi lukea Elefanttiniityn Facebook-sivustolta.

Vuoden vaihteessa yritykseni Sanelie Art on tehnyt uusia alue valtauksia ja alkuperäisten taulujeni  ja printtien lisäksi saatavilla on nyt mm super-ihania kangaskasseja ja mukeja. Niin kuin ennenkin, menee tuotosta 10 % hyväntekeväisyyteen, kohteena jo aiemminkin mainittu Elephant Haven Ranskassa. 

Huhtikuussa Wildlife SOS järjestää perinteisen hyväntekeväisyyshuutokaupan netissä, tänä vuonna kaksi minun alkuperäistä työtäni matkustaa Amerikkaan ja osallistuu huutokauppaan. 

Toivottavasti tämä meneillään oleva vuosi tuo mukanaan monia tärkeitä elefanttipelastuksia ja niiden myötä uusia, elintärkeitä ystävyyssuhteita. <3 

Halaus päiväänne!

Sanna

Linkkejä: 

https://linktr.ee/SanelieArt

https://wildlifesos.org/

https://www.elephanthaven.com/en/home

Dumba vetoomus

 

Pieni leijonan karjaisu taiteilijan sydämessä

Tiedätkö sen tunteen kun vuosi lähestyy loppuaan ja odotat innolla seuraava vuotta.. koska siitä tulee varmasti ainakin tuplasti niin mahtava kuin edellisestä…. mutta sitten tuli vuosi 2020. En aio edes mainita sitä pelottavaa K-sanaa ja pandemiaa, eiköhän me kaikki olla kuultu siitä jo ihan tarpeeksi. Vaikka tähän vuoteen mahtuu paljon pelkoa, surua ja epätietoa – kuuluu siihen paljon positiivistakin. Erikoiset ajat ovat saaneet ainakin allekirjoittaneen pohtimaan elämäänsä ja melko pitkän ”apaattisen eristäytymisen ja Netflix-täyteisen kauden” jälkeen olen nyt loppuvuonna herännyt henkiin ja valmiina uusiin haasteisiin, päästämään "pienen sisäisen leijonani" karjumaan. Kohdallani se tarkoittaa oman Sanelie Art yrityksen eteenpäin viemistä ja uudistamista sekä yhä useamman ihmisen tavoittamista taiteeni ja tarinoideni avulla. Tänä vuonna perustin omat sivut Taidesivut. netiin. Sieltä löytyy myytäviä taulujani sekä jatkossa sieltä löytyy tietoa mm. tulevista näyttelyistä. Ajatuksena on piakkoin myös avata myös isompi verkkokauppa, johon tulisi muitakin taidetuotteitani myyntiin – stay tuned!

Meidät ihmiset ja asiat usein luokitellaan tiettyihin luokkiin ja tyyppeihin. Esimerkiksi: Oletko herkkä, introvertti tai vaikkapa puhelias ekstrovertti?

Yleisesti ottaen en tykkää lokeroida ihmisiä tai asioita, itse haluan ajatella laatikon ulkopuolelta… tai suoraan sanottuna haluaisin hajottaa koko hemmetin laatikon, en kestä ajatusta että meidän kuuluu toimia tietyin tavoin, opiskella, saada työpaikka, rakastua ja perustaa perhe – uskon oman tien kulkemiseen. Itse kuitenkin joka tapauksessa, vastoin omia ohjeitani, ”lokeroin” itseni helposti erityisherkäksi introveriksi, ”muutamilla” ekstrovertin piirteillä… niistä ehkä huomattavin piirre on puheliaisuus.. ajoittain tuskaisen loppumaton höpöttäminen esimerkiksi elefanteista ( kysykää perheeltäni tai vaikkapa työkavereiltani, he voivat todistaa tämän! ) Mutta muuten koen olevani hyvin introvertti – viihdyn omissa oloissani ja koti-ilta kissa kainalossa ja Jane Austenin novelli kädessä on minun oma käsitykseni taivaasta. Ehkä juuri introvertti puoli minussa aiheuttaa ajoittain ylitsevuotavan rakkauden eläimiin ja avaa portit niiden ymmärtämiseen sekä mahdollistaa kyvyn asettua niiden asemaan.

Ne jotka vähääkään tuntevat minut, tietävät että rakastan eläimiä (joskus jopa minulle täysin tuntematon ihminen on tunnistanut minut ”elefantti-Sannaksi”).. mutta ehkä kaikki eivät tiedä, että joitain eläimiä myös pelkään. Onko kyseessä ehkä tapaamiani suuret, monen tonnin elefantit tai vaikkapa parin metrin etäisyydellä näkemäni leijonat Afrikassa? Ei. Vastaus kysymykseen on itseasiassa hieman nolo: En ole koskaan pelännyt elefantteja tai leijonia (vaikka ehkä pitäisi). Niiden lähellä olo tuo minulla rauhaa, rauhaa jota en ole koskaan ennen kokenut. Kun en ole esimerkiksi vapaaehtoistyömatkalla Intiassa tai seikkailemassa Pohjois-Thaimaan eettisissä elefanttien turvapaikoissa, sydämeni kaipaa sitä rauhaa ja sitä tunnetta kun olen näiden uskomattomien eläinten lähellä. Tai kun istuin keskellä Kenian Masai Maraa autossa parin metrin päässä kolmesta leijona veljestä, koin jotain maagista ja täysin käsittämätöntä onnea… 

Mutta mikä eläin tai eläimet minua sitten pelottaa – kuulen teidän kysyvän uudelleen (anteeksi pitkä, mutta hyvin tärkeä alustus vastaukseeni) noh, minä pelkään…. kaikkia pieniä ja nopeita eläimiä ja ötököitä.. kyllä, olen juuri se kiljuva, tuoleille hyppivä nainen joista on voinut lukea kirjoista jo vuosisatojen ajan. Kotona ehkä pahin pelko on parvekkeella -parvekelasien kiinni ollessa- lentävä lintu. Joka tuntuu siinä oman pelkonsa ja ahdistuksensa keskellä muuttuvan 120 kilometriä tunnissa kiitäväksi urheiluautoksi. Jos ja kun lintu on jostain tuuletusaukosta päässyt livahtamaan tälle lasitetulle parvekkeelleni on minulla kaksi vaihtoehtoa: 1. sulkea kissani toiseen huoneeseen ( koska en halua lintupaistia talooni) – suojata kasvoni esimerkiksi pyyhkeellä ja astua rohkeasti parvekkeelle hysteerisen linnun seuraksi ja toivoa että saan parvekelasin auki ja linnun takaisin vapauteen ennen kuin se puhkaisee kauniit, laserleikatut silmäni TAI vaihtoehto 2) puhelin käteen ja soitto isille. Vaihtoehto johon olen valitettavan usein päätynyt…. Ainakin silloin kun vielä vanhempani asuivat hieman lähempänä. Mutta viime vuosina olen jo oppinut ehkäisemään pelottavat lintuhyökkäykset ja olen siis voinut elää huolettomampaa elämää. Jes. Toinen eläin jota pelkään on… hämähäkit ja muut omituiset mönkijät. kyllä, tuo naisia jo vuosisatoja pelotellut pikkuhyönteinen. Itseasiassa syy miksi ”pelkään” (pelko on ehkä liian vahva sana..) niitä on seuraava: olen jostain lukenut että elämänsä aikana ihminen syö unissaan keskimäärin seitsemän ( muistaakseni luku oli tämä) hämähäkkiä elämänsä aikana! KYLLÄ! Tämä tieto on saanut mielikuvitukseni laukkaamaan lujaa ja ajoittain aiheuttanut unettomia öitä. Voitte vaan kuvitella ahdistukseni kun Afrikan Masai Maran telttamajoituksessa kämppikseni luuli vessanlattialla kävelevän skorpionin.. joka sitten katosi johonkin telttamme syövereihin! kauan kestäneen etsintäoperaation ja panikoinnin jälkeen me luovutimme ja kömmimme sänkyihin hyttysverkkojen alle ja taisimme nukkua peloissamme taskulamput käsissä. Noh, aamulla saimme kuulla ettei skorpioneja saati sitten muitakaan myrkyllisiä ötököitä kyseisellä alueella ole… pystyimme siis huokaisemaan helpotuksesta ja keskittymään yöaikaan leiriämme kiertäviin leijoniin ja hyeenoihin.

Afrikan matka kaikkine pelottavine ”feikki-skorpioni" hyökkäyksineen oli yksi elämäni, ja etenkin tämän vuoden kohokohdista ja se on synnyttänyt paljon uutta taidetta. Yleensä maalaan pelkästään tapaamiani, tuttuja eläimiä mutta tänä vuonna olen alkanut myös maalaaman eläimiä joita en ole tavannut, mutta joiden kohtalo on koskettanut sydäntäni paljon. Paljon kyyneliä olen vuodattanut lukuisten eläinten surullisten kohtaloiden takia, mutta onneksi tähän vuoteen on mahtunut paljon onnen kyyneleitäkin. Loppuvuoden paljon huomiota herättänyt elefanttipelastus sai minut hyppimään onnesta ja kiljumaan teinityttömaisesti, jopa kesken työpäivän. Maailman yksinäisimmäksi elefantiksi tituloitu Kaavan (josta olen aiemminkin kirjoittanut) pelastettiin vuosien kovan työn tuloksena Pakistanilaisesta eläintarhasta, mukana taistossa oli myös muusikko Cher. Kaavan lensi Pakistanista monen tunnin lennon Kambodzaan. Siellä se saa viettää loppuelämänsä onnellisena toisten lajitovereidensa kanssa. Tällaiset uutiset saavat sydämeni laulamaan Hallelujaa. Jokainen pelastus tuo toivoa muillekin vankeudessa eläville eläimille.. ja niiden puolesta taisteleville ihmis- enkeleille.

Ehkäpä ensi vuosi tuo mukanaan minun maalaaman Kaavan taulunkin, se olisi ihanaa. Maalaaminen on minulle hyvin intuitiivinen kokemus – en aina itsekään tiedä minkälainen taulu lopulta syntyy--- tai kuka siihen ilmestyy. Joskus vaan joku eläin ”ilmoittaa” minulle että nyt on aika hänen taululleen. Tauluni ovat tietyllä tapaa lapsiani ja siksi en aina heti pysty uusia taulujani laittamaan myyntiin. Esimerkiksi tammikuussa syntynyt gebardi-tauluni päätyi vasta nyt jokin aika sitten myyntiin. tuntui, että nyt oli aika.

Mikä saa sinun sydämesi lyömään hiukan nopeammin? Minkä puolesta olet valmis taistelemaan?

Onko tämä vuosi saanut sinut kulkemaan nopeammin kohti omia unelmiasi? Kuulisin mieluusti tarinasi!

Kiitokset kaikille kuluneesta vuodesta, ensi vuonna taas uudet ja toivon mukaan paremmat kujeet!

Sanna

Sanelie Art löytyy näiltä sivuilta: 

https://www.taidesivut.net/sanelieart/taidemyynti  

https://www.instagram.com/sanelieart/

https://www.facebook.com/sanelieart

Elefantit ja taide

Yksi rakas asia elämässäni - elefanttien ohella- on taide. Oli sitten kyseessä oma tai toisten tekemä taide. Olen maalannut niin kauan kuin muistan; lapsena maalausteni ja piirustusteni aihe oli yleensä kissat. Vaikka maalaan myös kissoja sekä muita aiheita edelleenkin, ovat elefantit vallanneet ison osan maalausteni aiheista viime vuosina, etenkin Intian matkani jälkeen. 

Haluankin nyt jakaa muutamia maalauksiani teidän kanssa. 

Laxmi, 2019

Ennen Intian matkaa olin jo maalannut muutaman elefantin, niistä ensimmäinen on tässä: 

The Happy Elephant, 2016

Hauska yhteensattuma jonka juuri tajusin on, että kuvan elefantti kävelee iloisesti niityllä.. taulu sopii siis hyvin tähän blogiin ja sen nimeen. 

Tuon taulun jälkeen on syntynyt paljon uusia elefantteja ja niistä on tullut tyyliltään melko erilaisia kuin tästä ensimmäisestä iloisesta elefantista. 

Intiassa viettämäni ajan jälkeen aloin maalaamaan siellä tapaamiani tuttuja ja rakkaita elefantteja. Se tuntui tuovan maalauksiini täysin uutta tyyliä ja energiaa. Pyrin luomaan joka tauluun sitä samaa tunnetta, jota koin ollessani kyseisen elefantin lähellä. Jokainen elefanteista on niin oma persoonansa ja on mahtavaa maalata ja päästää ne valloilleen maalauspohjalla.. En ikinä ennen maalaamisen aloittamista tiedä minkälainen taulusta tulee. 

Viime kirjoituksessani kerroin ihanan Mayan tarinan, se pääsi myös ensimmäisenä taulujen malliksi. Tämä taulu aloitti myös sarjan, jonka jonain päivänä toivon saamani valmiiksi: Tavoitteena on maalata kaikki Intiassa tapaamani pelastetut elefantit. Projektia hieman "häiritsee" muut matkani ja siellä tapaamani toiset elefantit.. jotka myös haluavat epätoivoisesti päästä taulujeni malleiksi. 

Maya, 2018

Mayan ohella taulujeni malleiksi ovat olleet muun muassa Chanchal ja Bijli ja tekstin alussa esiintyvä herttainen Laxmi. Nämä kolme elefanttia muodostavat yhden Wildlife SOS:n elefanttilaumoista. 

Chanchal, 2018

Bijli, 2018 

Niin kuin aiemmin mainitsin, en koskaan ennen maalaamisen aloitusta tiedä minkälainen taulu on tuloillaan. Toinen asia, jota en aina tiedä on taulun malli; Olen useasti päättänyt maalata jonkun tietyn elefantin, mutta siitä huolimatta jokin pieni ääni pääni sisällä on jatkanut kuiskailujaan... Ei siis ole jäänyt muuta mahdollisuutta kuin vaihtaa elefantti toiseen. Jokaisen elefantin "syntymiselle" on aikansa, eikä edes itse taiteilija pysty siihen vaikuttamaan. 

“If I create from the heart, nearly everything works; if from the head, almost nothing.” 

Marc Chagall