When life gives you lemons...

Syyskuinen tervehdys sinne tietokoneruudun ( kännykkäruudun, tai mikä onkaan laite jolla tätä tekstiä luet) toiselle puolelle! Kesä on vaihtunut harmaaksi ja sateiseksi syksyksi, mutta ei anneta sen masentaa mieltä!

Lueskelin hieman aikaisempia tekstejäni ja olen näköjään mietiskellyt oman nettikaupan avaamista – se edelleen ajatuksen asteella.. ehkäpä se näkee päivänvalon jonain päivänä, silloin kun te, ja jopa minä itse, sitä vähiten odotamme. Yksi elämän ihanista asioista on juuri ihanat yllätykset ja tieto siitä, että milloin vaan voi tapahtua jotain ihanaa ja odottamatonta.

Etenkin tämä vuosi on ollut elämässäni vahvaa muutoskautta, ja ehkä sen takia taide on hetkellisesti jäänyt hieman taka-alalle. Nyt on vahva tunne, että ympäristö pitää olla kunnossa, jotta voin olla luovempi.

Kaikki lähti käyntiin siitä kun liityin TikTokiin.. en siis itse luo siellä mitään sisältöä (ainakaan vielä!) mutta vietän siellä aikaa inspiroituen muun muassa siivouksesta, kodinlaitosta ja hyvinvoinnista.

Muistan vieläkin selkeästi erään sunnuntai-aamun kun unenpöpperöisillä silmilläni avasin puhelimen ja ajattelin ihan vain muutaman TikTok videon katsella.. ( Tai näin ainakin uskottelin itselleni - miksi some on niin koukuttavaa?!?!) saada päivän niin sanotusti käyntiin. ( älkäämme unohtako kahvia kuitenkaan!). Silloin silmieni edessä välähti video, joka muutti elämäni: videolla nainen puhdisti vedenkeittimen pelkällä sitruunalla ja sai sen uskomattoman puhtaaksi! Saman tien puhdistin silmäni unihiekasta ja nousin ylös. Suuntasin keittiööni, josta kuin ihmeen kaupalla löytyi sitruuna! Olin valmis tähän huikeaan testiin: toimisiko sitruuna myös minun vedenkeittimeen?? Jännitys tiivistyi ja tein kaikki juuri niin kuin videon nainenkin teki.. ja TADAA minullakin oli pian puhtautta sisältäpäin säihkyvä vedenkeitin. Hurraa!

Tämän jälkeen aloin muutenkin seuraamaan erilaisia siivousvinkkejä ja innostui laittamaan ja siivoamaan omaakin kotiani entistä enemmän. Siivous, järjestely- ja kodinlaittovillityksen jälkeen minuun iski Elämäntaparemonttivillitys, sillä matkalla olen edelleenkin – yli kymmenen kiloa kevyempänä ja kokonaan ruokavalioni uudistaneena, enemmän liikuntaa harrastavana ihmisenä. Tällä hetkellä käyn myös 30 päivän Vaurastumiskurssia, nyt siis tämä tyttö laittaa myös oman talouden entistä parempaan kuntoon. Aina on parantamisen varaa ja on ihana tunne saada oma elämä haltuun, vielä paremmin kuin aiemmin.

Tämä tarina oli ehkä hieman heikko aasinsilta tämänkertaiseen varsinaiseen aiheeseeni eli Medoon.

Medo on ihana ja kovia kokenut elefantti Elephant Nature Parkissa. Sen ja monen muun elefantin elämä on saanut melkoisen elämäntaparemontin muuttaessaan ENP:hen, positiivisen sellaisen.

Medo on myös muuttanut minun elämääni parempaan, se on opettanut muiden elefanttien tavoin minulle vahvuutta ja sitä, että rankatkin asiat kääntyvät lopulta voitoksi.

Medo on vuonna 1976 syntynyt naaras- elefantti, joka on joutui jo herkässä kahdeksan vuoden iässä työskentelemään metsänhakkuun parissa ( se on edelleekin valitettavan yleistä työtä elefanteille). Neljä vuotta myöhemmin se joutui onnettomuuteen, jossa sen vasen nilkka murtui ison puunrungon kaatuessa sen päälle. Vammaa ei koskaan korjattu kunnolla, joten sen työnteko metsähakkuun parissa oli ohi. Vuodet ennen sen pelastamista ENP_hen olivat rankkoja ja se joutui kärsimään vielä enemmän fyysisiä vammoja sekä yksinäisyyttä. Kamala onnettomuus kiimassa olevan uroselefantin kanssa jätti hirvittävät fyysiset vammat ja kivut vuosiksi eteenpäin. Se kamppaili elämästään ja voitti. Silloinen omistaja piti sitä eristyksissä ja piilossa sen fyysisen kunnon takia.

Elefanttikuiskaaja Lek Chailert pelasti sen vuonna 2006 ja uusi elämä vihdoinkin koitti. Näiden vuosien aikana se on saanut taas olla lajitoveriensa kanssa, olla rakastettu ja vapaa sekä ennen kaikkea onnellinen. Se on oppinut elämään vaivojensa kanssa ja keskittyy nykyhetkeen – siinä on hyvä tavoite myös monille meistä.

Itse tapasin Medon vuonna 2019 ja sen herkkä ja suloinen olemus iski sydämeeni kuin Amorin nuoli… vaikka täytyy myöntää, etten koskaan ole paljon muunlaisia tunteita kokenut tavatessani elefantteja.. Mutta joidenkin kohdalla tunteet ovat vahvemmat ja Medo on ehdottomasti yksi niistä, joille on ikuisesti paikka sydämeni sopukoissa.

Tämä rakkaus on tuottanut myös taidetta sekatekniikalla tehdyn teoksen muodossa. Mitä olette mieltä?

Rakkaudella, 

Sanna

https://www.elephantnaturepark.org/meet-the-elephants/medo/

Oodi ystävyydelle

Hyvää ystävänpäivää rakkaat blogini lukijat! Meillä Suomessa tänä päivänä erityisesti muistetaan ystäviä, muualla maailmassa tämä päivä on usein omistettu rakkaudelle ja rakastavaisille. Tänä vuonna haluan kirjoittaa teille muutaman sanan elefanttiystävistäni ja niiden ystävyyssuhteista.

Maya & Phoolkali 2017

Elefantit ovat tunnetusti hyvin perhe- ja lauma keskeisiä ja myös niiden ystävyyssuhteet ovat vahvoja. Jopa vuosikymmenien eron jälkeen ne muistavat toisensa ja nämä tapaamiset ovat aina erittäin

koskettavia. Youtubesta löytyy helposti esimerkiksi sirkuselefantti Shirleyn ja Jennyn jälleen-näkeminen.

Vuonna 2017 ollessani vapaaehtoistöissä Intiassa sain nähdä ensimmäisen kerran paikan päällä upeita ja koskettavia elefanttiystävyyksiä. Ensimmäisenä voisin mainita herttaisen kaksikon Peanutin ja Coconutin – tuttavallisemmin Coco. Nämä tytöt kuuluvat niin sanottuun ”pähkinälaumaan”. Ne pelastettiin yhtä aikaa sirkuksesta uroselefanttien Walnutin ja Macadamianin kanssa.

Elefantit pelastettiin vuonna 2015 ja Peanut oli silloin vain kuusivuotias ja Coco 12-vuotias. Nämä kaksi ovat aina olleet erottamattomat... varmasti rankat elämäkokemukset sirkuksessa toivat nämä nuoret tytöt vielä läheisimmiksi toisilleen.

Nähdessäni tytöt Wildlife SOS:n pelastus- ja suojelukeskuksessa vuonna 2017 olivat ne pelastettu muutamaa vuotta aiemmin, näin ne uudelleen kaksi vuotta myöhemmin syksyllä 2019 ja voi kuinka isoja tytöistä oli tullut! Jälleennäkeminen oli tunteellinen ja ikimuistoinen... ainakin minulle. Tytöt olivat yhtä erottamattomat ja herttaiset. Kun Coco muiskaisi pusun kärsällään Peanutin poskelle, meinasi onnen kyyneleet kihota silmiini. Tästä tapaamisesta valmistui kuluneella viikolla myös taulu. Pitkään olen halunnut maalata tytöt ja nyt vihdoinkin sille oli oikea hetki.

"Peanut & Coconut" Akryyli kankaalle, 2021

Olen viimeksi tainnut maalata elefanttitaulun lähes vuosi sitten Afrikan matkani jälkeen, kun maalasin upean Afrikan elefantti Craigin. Olen sen jälkeen maalaillut tilaustöitä ja harjoitellut muiden eläinten, kuten leijonien ja muiden kissaeläinten maalaamista. Voi, kuinka ihanaa oli taas maalata elefantteja! Niitä olen eniten maalannut ja siksi niiden maalaaminen on myös kaikkein vaivattominta ja helpointa. Tuntui tietyllä tavalla, että olin ”palannut kotiin”.

Toinen ihana ystävyyssuhde, jota en voi olla mainitsematta on elefantit Maya ja Phoolkali. Ne asustavat myös samaisessa Wildlife SOS:n keskuksessa ja ne ystävystyivät vasta paikan päällä keskuksessa. Peanutin ja Cocon tavoin ovat nämäkin tytöt erottamattomat. Ajoittain heidän laumaansa on yritetty tutustuttaa uusia pelastettuja elefantteja – mutta tuloksetta. Muistelen, että etenkin Phoolkali on suojeleva ystävänsä suhteen eikä laumaan noin vaan muut pääse. Mayasta ja Phoolkalista olen aiemmissa blogikirjoituksissani kirjoittanut. Niiden kanssa olen viettänyt eniten aikaa ja ehkä siksi näillä kahdella on erittäin rakas ja tärkeä paikka sydämessäni.

Maya pelastettiin vuonna 2010 ja Phoolkali liittyi perheeseen jokunen vuosi myöhemmin eli vuonna 2012.

Myös näistä tytöistä on syntynyt taulut... ja ne olivat muuten ihan ensimmäiset taulut näistä elefanteista. Ehkäpä joku päivä syntyy myös yhteistaulu... aika näyttää.

Ei kahta ilman kolmatta: Seuraava ystäväpari löytyy Thaimaan Elephant Nature Parkista. Jokia ja Sri Prae ovat hellyttävä kaksikko, jota muistelen aina lämmöllä ja seuraan niiden puuhia ahkerasti ENP:n somekanavilta. Jokia on sokea, joten sille ystävän tuki ja turva on etenkin korvaamatonta. Sen ensimmäinen ystävä ENP:Ssä oli elefantti nimeltä Mae Perm. Niiden ystävyys alkoi vuonna 1999 ja jatkui Mae Permin kuolemaan saakka eli vuoteen 2016 - niiden ystävyys oli ENP pisin. Mae Permin kuolema oli Jokialle iso isku ja suru, onneksi surun jälkeen paistoi taas aurinko ja Sri Praestä tuli Jokian uusi paras ystävä. 

Samanlaisia tarinoita löytyy ympäri maailmaa monia, mutta valitettavasti myös tarinoita yksinäisistä elefanteista löytyy ihan liikaa. Vähän väliä saamme kuulla kauheista – ja yksinäisistä oloista – pelastetuista elefanteista, jotka vihdoinkin pääsevät olemaan elefantteja ja tutustumaan, sekä ystävystymään lajitovereidensa kanssa. Kambodzaan Pakistanista pelastettu Kaavaan on alkanut luomaan uusi ystävyyksiä uuden kotinsa naaraselefanttien kanssa, innolla odotan miten ne ystävyydet kehittyvät.

Kaavanin tarinan on edennyt onnelliseen vaiheeseen, mutta vielä moni elefantti elää yksinäisyydessä täysin ilman oman lajitoverin tukea ja turvaa – Lucy Edmontonissa Kanadassa ja Anne Wiltshiressä Britanniassa ovat vain muutamia mainitakseni. Ranskassa pelastusta odottaa muun muassa Dumba - elefantti, joka löydettiin joku aika sitten piilotettuna kaatopaikkaa muistuttavan paikan vierestä. Sen olinpaikasta ei ole ennen tätä ollut tietoja vuoden 2018 jälkeen. Sen puolesta taistellaan parhaillaan ja toivon mukaan Dumba saa kunnian olla ensimmäinen Ranskan Elephant Havenin asukas! Dumban tilannepäivityksiä voi lukea Elefanttiniityn Facebook-sivustolta.

Vuoden vaihteessa yritykseni Sanelie Art on tehnyt uusia alue valtauksia ja alkuperäisten taulujeni  ja printtien lisäksi saatavilla on nyt mm super-ihania kangaskasseja ja mukeja. Niin kuin ennenkin, menee tuotosta 10 % hyväntekeväisyyteen, kohteena jo aiemminkin mainittu Elephant Haven Ranskassa. 

Huhtikuussa Wildlife SOS järjestää perinteisen hyväntekeväisyyshuutokaupan netissä, tänä vuonna kaksi minun alkuperäistä työtäni matkustaa Amerikkaan ja osallistuu huutokauppaan. 

Toivottavasti tämä meneillään oleva vuosi tuo mukanaan monia tärkeitä elefanttipelastuksia ja niiden myötä uusia, elintärkeitä ystävyyssuhteita. <3 

Halaus päiväänne!

Sanna

Linkkejä: 

https://linktr.ee/SanelieArt

https://wildlifesos.org/

https://www.elephanthaven.com/en/home

Dumba vetoomus

 

Elefantteja ja elämää koronan aikana

On kulunut pitkä – hyvin pitkä – aika siitä kun olen viimeksi tätä blogia kirjoitellut. Tänään vietetään kansainvälistä elefanttien päivää, mikä voisikaan siis olla parempi päivä kirjoitella taas blogia elefanteista? Elefanttipäivää vietetään aina 12. elokuuta ja sen tarkoituksena on tuoda huomiota  Aasian-  sekä  Afrikan elefanttien ahdinkoon. 

Viime kirjoitukseni liittyi Afrikkaan ja siellä tapaamiini uskomattoman upeisiin eläimiin, ihmisiin ja paikkoihin. Paljon on tapahtunut sen kirjoituksen jälkeen.. Afrikka muuttaa ihmistä ja tapaa katsella maailmaa ja välillä onkin tuntunut vaikealta elää arkea täällä Suomessa niin upean kokemuksen jälkeen. Hieman Suomeen paluuni jälkeen tuntui koko maailman muutenkin pyörähtävän päälaelleen ja pandemia nimeltä Korona saapui. Itse työskentelen lähihoitajana hoiva-alalla, joten arkeni pysyi työnpuolesta lähes normaalina – töihin täytyi mennä koronasta huolimatta. Onneksi oli ihanat Afrikka-muistot piristämässä arkea. 

Elefantteja Amboselin kansallispuistossa Keniassa, tammikuu 2020

Myös elefantit ympäri maailmaa ovat joutuneet tottumaan hyvin erilaiseen arkeen: Esimerkiksi Thaimaassa monet elefanttiratsastuspaikat ovat joutuneet sulkemaan ovensa, ehkä jopa lopullisesti. Tämä oli loistava uutinen ylityöllistetyille ja huonosti kohdelluille elefanteille…. mutta pian tuli uusi ongelma: Omistajilla ei ollut enää rahaa ruokkia elefanttejaan rahojen loputtua. Tilanne on synnyttänyt kevään ja kesän aikana monia uusia ratkaisuja, auttavia käsiä on onneksi löytynyt ympäri maailmaa. Pahimpana korona aikana elefanttien pelastukset olivat rajoitusten takia katkolla, mutta nyt jo monet elefantit ovat päässeet turvaan. Thaimaassa Elefanttikuiskaaja Lek Chailert on auttanut oman Elephant Nature Park – paikkansa lisäksi monia elefanttien omistajia, oli sitten kyseessä ruokaa elefanteille tai uuden kodin tarjoaminen ENP:stä. Lekin Save Elephant Foundation on yhteistyökumppanina koronan aikana perustetussa voittoa tavoittelemattomassa Gentle Giants Stay Home projektissa. Tarve tälle tuli pian koronan puhjettua. Niin kuin aiemmin jo mainitsin, monet elefantit jäivät ilman töitä turistien kaikottua Thaimaasta ja tämä puolestaan johti siihen, että mahoutit ( elefanttien hoitajat) joutuivat palaamaan kyliinsä elefanttien kanssa. Tämä järjestö on perustettu näiden elefanttien ruokkimisen ja hyvinvoinnin takaamiseksi – ja ettei niiden koskaan tarvitsisi palata töihin koronan loputtua. Järjestön kautta voit esimerkiksi auttaa yhtä tiettyä elefanttia adoptoimalla sen.

Uroselefantti Masai Maran kansallispuitossa, tammikuu 2020

Afrikassa koronan vaikutukset näkyvät myös turistien poissaolossa, tässäkin tilanteessa on hyviä ja huonoja puolia: safarit ja eläimet ovat saanet nauttia hieman rauhallisemmista ajoista turistien ollessa kodeissaan mutta samaan aikaan paikalliset yhteisöt ovat kärsineet tulojen menetyksestä ja samalla salametsästäjät ovat päässeet metsästämään enemmän.

Tämän kevään ja kesän aikana olemme saaneet todistaa monia sydäntä lämmittäviä pelastuksia – oli sitten kyseessä elefantti tai vaikkapa leijona. Jokin aika sitten viisi leijonaa pelastettiin kauheista oloista ranskalaisesta sirkuksesta ja samoihin aikoihin Venäjällä pelastettiin ihmisten kynsistä pieni Simbaksi ristitty leijonan poika, jonka takajalat oli murrettu jotta se pysyisi paikoillaan kun turistit ottivat siitä kuvia. Se on kuntoutunut suuresta traumasta paremmin kuin odotettiin ja pääsee pian elämään elämäänsä Afrikkalaiseen turvakotiin, jossa se saa elää loppuelämänsä onnellisena. Viimeisimmissä kuvissa näkyy jo paljon iloisempi ja paremmassa kunnossa oleva pieni leijonakuningas. 

Elefanttipelastuksia on viime aikoina ollut monia, niin Intiassa kuin Thaimaassakin. Menetyksiltäkään ei olla vältytty: Yksi ehkä järkyttävimmistä tapauksista viime aikoina on ollut Intiassa kesäkuussa tapahtunut villin naaraselefantin ja sen syntymättömän lapsen tappo. Saumyaksi ( The Gentle one) nimetty elefantti otti nälkäisenä ihmisiltä vastaan ananaksen… jonka sisällä oli räjähteitä. Ne räjähtivät tämän syyttömän ja hellän elefantin suussa tappaen sen hitaasti ja tuskaisesti usean päivän ajan. Tapaus kaikessa järkyttävyydessään nosti elefanttien olot kansainväliseksi uutiseksi ja Saumyan tappajia alettiin samantien ajaa takaa ja pian heidän saatiin pidätetyksi. Kuvat kuolleesta Saumyasta joessa eivät varmaan koskaan poistu mielestäni ja sydämestäni. Monien taiteilijoiden tapaan minäkin käsittelin asian taiteeni avulla ja siitä syntyi alla olevan taulu. Halusin maalata Saumyan vauvan jo syntyneeksi, äitinsä suojaan. Maalauksessani on ne ovat kaksi enkeli-elefanttia, paikassa jossa ne eivät enää kärsi. 

Saumya maalaukseni, kuva Sanelie Art sivustoltani. 

Gajraj lokakuussa 2017

Toinen tapaus  – minulle hyvin rakas elefantti Intiassa – Gajraj- kuoli yllättäen, jättäen ison aukon Wildlife SOS_n perheeseen. Minulla oli kunnia tavata se Intian matkoillani ja muisto tästä Elefanttien Kuninkaasta säilyy sydämessäni aina. Olen siitä aiemmin maalannut taulun, mutta luulen että uusi taulu on myös jossain vaiheessa Gajrajista tulossa. Niin upea ja kuninkaallinen eläin ansaitsee useamman muotokuvan, eikös niin? Se pelastettiin vuonna 2017 eli samana vuonna, muutamaa kuukautta aikaisemmi,  ennen kuin itse lähdin vapaaehtoistyöhön Wildlife SOS:n luo Mathuraan. Ehkä siksi Gajraj kosketti minun sydäntäni erityisen paljon. En koskaan unohda sitä hetkeä, kun näin tämän upean eläimen juoksevan vapaana Wildlife SOS:n viereisellä pellolla. Olin itse korkeammalla kukkulalla naaraselefanttien kanssa iltapäivä kävelyllä ja ”tyttöjen”, etenkin Laxmin , ihastus oli selvää. Se seurasin minun ohella ihaillen tämän upean eläimen juoksua vapaana. Gajraj oli suurimman osan elämästään temppelielefanttina, mutta onneksi se sai elää viimeiset vuotensa keskellä rakkautta. 

Gajraj- maalaukseni, kuva Sanelie Art sivustoltani

Korona tuntuu jatkavan eloaan meidän keskuudessa ja on jo luonut erilaisia tapoja arkeemme. Toivon, että siitä huolimatta jonain päivänä pääsen taas elefanttien luo, oli sitten kyse matkasta Intiaan katsomaan rakkaita elefanttejani tai matkasta Afrikan savannille näkemään villejä elefantteja laumoissaan... tai sitten jonnekin ihan uuteen paikkaan - aika näyttää. Siihen asti jatkan elefanttien ja muiden villieläinten maalaamista ja niistä kirjoittamista... ja haaveilemalla valoisammasta tulevaisuudesta kaikille elefanteille ympäri maailmaa. 

Hyvää Elefanttien Päivää rakkaat Elefanttiniityn lukijat! 

Linkkejä:

https://worldelephantday.org/

https://www.facebook.com/sanelieart

https://thegentlegiants.org/

https://www.saveelephant.org/

https://wildlifesos.org/

Matkalla elefanttien kanssa

On kulunut reilu viikko Love & Bananas dokumentin esityksestä Lapinlahden Lähteellä. Esityksen järjestäminen oli iso haave minulle ja tapahtuman järjestäminen kesti noin puoli vuotta ensimmäisestä ajatuksesta toteutuneeseen tapahtumaan. 

Matkustettuani Thaimaahan ja vierailtuani Elephant Nature Parkissa ja tavattuani Noi Naan, koin ettei minulla ole muuta mahdollisuutta kuin järjestää dokumentin esitys Suomeen - minun oli pakko kuunnella sisäistä ääntäni.. ja onneksi kuuntelin!

Mutta mitkä asiat tuon Thaimaan matkan lisäksi saivat minut järjestämään tilaisuuden? Mennään hetkeksi ajassa taaksepäin: Olen jo aiemmin jakanut kokemuksiani Intiassa ja siitä, miten se matka aloitti huikean muutoksen elämässäni, mutta en ole tainnut kertoa mitä matkan jälkeen on tapahtunut. Palasin Suomeen kahden viikon Intian matkani jälkeen lokakuun lopussa ja tuntui, että koko maailma oli erilainen. Mikään "vanhassa elämässäni" ei tuntunut enää miltään ja arki Suomessa ahdisti. Tuntui, että olin nähnyt elämäntyylin joka tuntui juuri oikealta - se oli jotain mitä olin jo pitkään etsinyt.. Tyyli josta puhun on eläinten auttaminen ja ihmisten tiedottaminen eläinsuojeluasioissa. 

Jatkoin elämääni Suomessa töitä tehden ja samalla pohtien, miten voisin päästä auttamaan elefantteja Suomesta käsin, tai joskus jopa muuttamaan ulkomaille lähemmäs näitä upeita eläimiä. Otin yhteyttä suoraan eri elefanttien turvapaikkoihin ja kysyin neuvoja. Saamani neuvot saivat minut miettimään mm. villieläinten hoitajaksi opiskelua ja harjoittelujaksoa elefanttien parissa. Jostain syystä kuitenkaan tämä vaihtoehto ei tuntunut minulle täydelliseltä vaihtoehdolta. Eri vaihtoehtoja mietiskellessäni aloitin sosiaalisen median vapaaehtoisena englantilaiselle Save The Asian Elephants järjestölle. Se oli oivallinen tapa verkostoitua ja saada kokemusta elefantti-aiheisten uutisten etsimisessä ja referoimisessa. Jaon järjestön Facebook ja Twitter sivuille joka viikko 1- 2 elefantti-aiheista uutista, tehden niihin lyhyet englanninkieliset esittelyt aiheesta. Aluksi se jännitti paljon, mutta pian se meni jo ihan rutiinilla ja sain kiitosta työstäni. 

Huhtikuussa 2018 elefantit saivat minut matkustamaan Lontooseen ja osallistumaan Intian lähetystön edessä pidettävään mielenosoitukseen Intian temppelielefanttien oikeuksien puolesta. Oli todella upea kokemus osallistua samanhenkisten ihmisten kanssa ja taistella tärkeän asian puolesta. Asia tuli hyvin henkilökohtaiseksi kun mielenosoituksessa olevissa plakaateissa oli myös minulle tutun, Intiassa tapaamani, pelastetun norsun kuva ajalta ennen pelastamista. Mielenosoituksen aikaan oli Intian pääministeri vierailemassa Lontoossa, joten se lisäsi saamaamme huomiota myös mediassa. 

Lontoon mielenosoitus huhtikuussa 2018

Palasin taas Suomeen ja jatkoin arkeani ja vapaaehtoistöitäni STAE:lle sekä kävin Kirsi Salon Aarrekartta- kurssilla pistämässä tulevaisuuden haaveet näkyviksi ja hieman sen jälkeen kävin opiskelemassa äänimaljojen ihanaa maailmaa. Kesän aikana aloitin, nyt jo hyvin rakkaaksi tulleen, tapaamieni elefanttien taulumaalaus-projektin. Aloitin tarkoituksena maalata kaikki elefantit, jotka olin Intiassa tavannut. Projektia on hieman "häirinnyt" Thaimaa matka ja siellä tapaamani muut elefantit - heistäkin on tietenkin maalattava taulut! Tällä hetkellä siis maalaan sekä Intiassa että Thaimaassa tapaamiani elefantteja. 

Maalaaminen ja vapaaehtoistyöt täyttivät arkeni mukavasti elefantti-aiheilla, mutta edelleenkin kaipasin jotain lisää. Kuin kohtalon iskusta pian löysin itseni jo maksamasta varausmaksua tammikuussa 2019 Thaimaassa järjestettävälle elefantti- ja taideretriitille: Big Elephant Magic! Retriitti oli upean Arte for Elephantsin järjestämä ja se oli ensimmäinen laatuaan, mutta ei viimeinen. 

Tammikuussa siis hyppäsin taas yksin lentokoneeseen äänimaljani kanssa  ja suunnistin ensimmäistä kertaa elämässäni Thaimaan lämpöön. Pitkän lentomatkan aikana ehdin tuntea kaikki tunteen jännityksestä ja paniikista täydelliseen iloon. Vihdoinkin pääsisin toteuttamana ison unelman ja vierailla muun muassa Elephant Nature Parkissa ja muissa eettisissä elefanttipaikoissa. Elefanttien ja taiteen ohella muistorikkaimmat asiat olivat upea Thaimaa sekä etenkin tapaamani ihmiset, matkakaverini joista viikon aikana tuli minulle hyvin rakkaita ystäviä. Olin ainoa suomalainen, ja itseasiassa ainoa ei- amerikkalainen osallistuja. Palasin siis kotiin osa sydämestäni Thaimaassa ja osa Amerikassa uusien ystävieni luona. 

Elefantteja ENP:ssä

Koen, että ihan niin kuin Intia, myös Thaimaa ja tämä upea retriitti, oli minun tulevaisuuteni kannalta välttämätön ja kuin tähtiin kirjoitettu. Upeiden kokemusten ja ystävien lisäksi sain roimasti rohkeutta ja kannustusta seurata sydämeni ääntä ja toteuttaa unelmia. Jo ennen matkaa olin mietiskellyt blogin aloittamista ja vihdoinkin matkan jälkeen sain tämän Elefanttiniitty blogin aloitettua ja idean dokumentin esityksen järjestämisestä. Samaan aikaan vaihdoin työpaikkaani, joten kevät toi paljon muutoksia mukanaan. 

Oman blogin aloitettuani halusin keskittyä siihen täysillä, joten vapaaehtoistyöt STAE:lla saivat jäädä ainakin toistaiseksi. Pian tämä blogini sai oman Facebook sivuston, jolla jaan blogipäivityksieni lisäksi uutisia maailman elefantti-uutisista.  

Ajatus omasta liiketoiminnasta taiteeni parissa on myös kummitellut mielessäni jo pitempään, joten nyt kesän aikana sekin on pikku hiljaa muuttunut unelmasta todeksi. Tahdon taiteeni avulla tuoda blogini tavoin esille eläinten tarinoita ja samalla hiukan tukea mahtavia eläinten turvakoteja - Elephant Havenia Ranskassa sekä Eläinten turvakoti Saparomäkeä Suomessa. 

Viime viikonlopun Love & Bananas tapahtuma oli dokumentin lisäksi myös uuden liiketoimintani - Sanelie Art -  julkistustilaisuus. Oli hieno tunne kertoa ja esitellä hieman taidettani ihmisille. 

Lapinlahden Lähde

Love & Bananas tilaisuuden järjestäminen ei ollut ihan helppoa tai nopeaa, koska oli monia asioita päätettävänä ja suunniteltavana ja yhteyshenkilöitä oli Amerikassa asti.  Ihan ensimmäiseksi oli paikan keksiminen. Minulla oli kolme eri paikkaa, joista kyselin hintoja sekä vapaita ajankohtia, mutta lopulta luonnollisin ja sopivin valinta oli Lapinlahden Lähde. Näin jälkikäteen en olisi voinut valita parempaa paikkaa esitykselle. 

Paikan valinnan jälkeen alkoi muun muassa tarjoilun ja mahdollisten yhteistyökumppaneiden pohtiminen. Olin myös jo hyvin alkuvaiheessa yhteydessä amerikkalaiseen VegFundiin. Järjestö tukee erilaisia vegaanisia tilaisuuksia, mm. juuri tällaisten dokumenttien esityksiä ja sain heiltä tukea esityksen järjestämiseen. Valitsin tilaisuuden tarjoiluksi Goodion herkulliset raakasuklaat. Dokumentin ja liiketoimintani julkistamisen lisäksi tilaisuuden ohjelmaksi tuli Vegaaniliiton ravitsemusasiantuntija Johanna Kaipiaisen esitys vegaaniruokavaliosta. 

Kymmenien, ellei satojen sähköpostien ja muiden järjestelyjen jälkeen vihdonkin löysin itseni seisomasta noin parikymmenpäisen yleisön edessä Lapinlahden Lähteellä viime viikon lauantaina ja painoin dokumentin pyörimään. Sali pimeni ja tunti ja kaksikymmentä minuuttia myöhemmin dokumentti oli ohitse yleisön raikuvien aplodien raikuessa salissa. Olo oli dokumentin jälkeen hieman tunteikas mutta onnellinen. Toivon mukaan dokumentti kosketti myös muita paikalla olleita.. ja Noi Naan tarina oli tullut suomalaisten tietoon ja sydämiin. 

Noi Na

Navann

Hei taas rakkaat blogini lukijat! Hieman on jo ehtinyt kulua aikaa kun viimeksi blogia kirjoittelin, mutta nyt vihdoinkin taas istun läppäri sylissäni ja valmiina kertomaan teille seuraavan elefantin tarinan, oletteko valmiina? 

Navann

Tänään haluan esitellä teille hurmaavan herran nimeltä Navann. Tämä sydäntensulattaja syntyi lokakuussa 2012 Thaimaan Elephant Nature Parkissa ja sen äiti on Sri Prae. 

Alunperin "tutustuin" tämän iloiseen kuusi vuotiaaseen nuorukaiseen Facebookin välityksellä -  ensin ENP:n omilla sivuilla ja myöhemmin huomasin sille olevan ihan omia fani-sivuja. Myös hänen oma hoitaja päivittää Navannin sivuilla ahkerasti pojan kuulumisia kuvin ja videoin. 

Yleisesti ottaen elefanttien lisääntymistä "vankeudessa" ei katsota hyvällä, mutta yleensä silloin on kyseessä paikat, joissa elefantit tekevät edelleen rankkaa työtä aamusta iltaan, joutuen vielä synnyttämään jälkeläisiä samaan kohtaloon. Pieninä ne ihastuttavat tietämättömiä turisteja pyörimällä  niiden sylissä tai vesivadeissa saaden palkinnoksi hellyyttä ja haleja ihmisiltä sen hetken ajan.. Aikuisuus tulee niillekin valitettavasti olemaan hyvin erilainen. Usein nämä kieltämättä hellyyttäviltä näyttävät elefantti-vauva videot päätyvät myös nettiin ja tuhansien ihmisten katsottaviksi ja edelleen jakamiksi. Näillä paikoilla ja videoilla on kuitenkin varjopuolensa, enkä millään lailla voi hyväksyä ja tukea sellaisia paikkoja. Monissa videoissa näkyy selvästi kahleita ja piikkejä, joita käytetään elefantin hallitsemiseen ja satuttamiseen. 

Elephant Nature Park ja Navann ovat kuitenkin täysin eri asia. ENP:ssä ei tarkoituksella teetetä lisää elefantteja, vaan joskus luontoäiti ottaa ohjat käsiin ja vastakkaista sukupuolta olevat elefantit kohtaavat viettäen hellän hetken keskenään..  ja lähes kaksi vuotta myöhemmin saattaa syntyä pieni yllätys ihastuttamaan lauman arkea! Niin kävi juuri Navannin kohdalla. Niin kuin aiemmin kerroin, on sen äiti minun sydämestä paikan saanut Sri Prae. Isän on sanottu olevan Hope, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, on isäksi ollut muitakin ehdokkaita. 

Sri Prae, Navannin äiti 

Navann oli alunperin yhdessä muun lauman kanssa, mutta tällä hetkellä se asuu omassa isossa aitauksessaan eri paikassa kuin sen äiti ja muu lauma. Navann on leikkisä ja iloinen poika, ja sai paljon huomiota pikkuisena äitinsä lisäksi monilta "tädeiltään"  eli lauman muilta naaras elefanteilta. Muun muassa Sri Praen paras ystävä Jokia on auttanut pojan kasvatuksessa paljon, omasta sokeudestaan huolimatta se on ollut erinomainen opettaja ja ystävä. 

Syy mainitsemaani eristykseen on sen tulo teini-ikään, silloin se saattaa olla arvaamaton pieni hormonipesäke. Laumasta pikku hiljaa erkautuminen on täysin luonnollista: Aikuiset urokset elävät omissa oloissaan ja hakeutuvat naaraiden seuraan ainoastaan kiima-aikaan. 

Sen eristykseen on valitettavasti myös toinen syy: Se on aiemmin saanut vakavan virus-tartunnan (EEHV). ENP:hen pelastettiin iso lähes kahdenkymmenen elefantin lauma, ja osa sen jäsenistä kantoi kyseistä virusta ja valitettavasti Navann oli yksi niistä nuorista elefanteista, joka sai tartunnan. Navannin kohdalla ehdittiin jo pelätä pahinta, mutta selvittiin onneksi säikähdyksellä. Sitä tarkkaillaan varmuuden vuoksi edelleen ahkerasti ja osaava henkilökunta pitää huolta sen, niin kuin kaikkien muidenkin elefanttien, terveydestä. Navann voi nyt hyvin ja on terve ja vahva nuori uros. 

Navann, akryyli 2019. 

Olin erittäin onnekas kun pääsin näkemään tämän sydäntensulattajan paikan päällä tammikuussa osallistuessani Arte For Elephantsin järjestämälle Big Elephant Magic retriitille.. ja täytyy myöntää, että tämä nuori mies lumosi minut heti kättelyssä. Se elämän ilo tarttui varmasti meihin kaikkiin paikan päällä olleisiin. Nytkin tätä kirjoittaessa huomaan hymyileväni ja ajatuksissani olen taas Elephant Nature Parkissa Navannin aitauksen luona. Ihan vatsan pohjassa asti tuntuu ilon tunne. 

Navann päiväuinnilla

Navann on nyt kuusi vuotias ja siitä odotetaan kasvavan koko paikan kookkain uros. Aika näyttää minkälainen aikuinen siitä kasvaa ja tuleeko siitä mahdollisesti isä tulevaisuudessa. Innolla seuraan sen puuhia ja leikkejä jatkossakin. Toivottavasti se sai myös muutaman uuden fanin tämän tekstin myötä? 

Lisätietoa, kuvia ja paljon muuta Navannista ja muista ENP:n asukkaista löytyy Elephant Nature Parkin sivuilta: https://www.elephantnaturepark.org. 

Halutessaan voi sponsoroida valitsemaansa elefanttia ja olla näin osa mahtavaa ENP "laumaa". 

Love & Bananas

Blogini Facebook-sivustolla olen jokin aika sitten julkistanut tiedon, että olen tuomassa heinäkuussa Suomeen upean Love & Bananas - An Elephant Story dokumentin esityksen. Nyt onkin luonnollinen hetki esitellä kyseistä dokumenttia myös täällä blogin puolella. 

Noi Na ENP:ssä tammikuussa 2019

Love & Bananas julkaistiin vuonna 2018 ja sen jälkeen se on voittanut palkintoja ja kiertänyt maailmaa ihastuttaen ja koskettaen ihmisten sydämiä. Tämä upea ja voimakas dokumentti on Ashley Bellin ohjaama, hän myös esiintyy itse dokumentissa yhdessä "elefanttikuiskaaja" Lek Chailertin kanssa. Dokumentin todellinen päätähti on kuitenkin ihastuttava Noi Na. Dokumentti keskittyy pääasiassa sen matkaan kohti vapautta ja uutta kotia Elephant Nature Parkissa, Pohjois-Thaimaassa.  

Noi Na on osittain sokea, 70 vuotias elefantti-vanhus. Dokumentti vie meidät mukaansa lähes 800 kilometrin matkalle pitkin Thaimaata, yhdessä Noi Naan kanssa. Matkustaminen ison elefantin kanssa ei koskaan ole helppoa, mutta kun kyseessä on iäkkäämpi, kovia kokenut eläin, tuo se omat lisä-huolensa matkaan.

Kuva sivustolta www.loveandbananas.com 

Itse olen nähnyt dokumentin useasti ja edelleenkin sen näkeminen tuo kyyneleet silmiini - niin ilon että surun. Noi Naan tarinan lisäksi dokumentti antaa hyvän kuvan koko Aasian villieläinturismin varjopuolista , Aasian elefanttien ahdingosta sekä tuo esiin eettisempiä vaihtoehtoja nähdä elefantteja. Mielestäni näiden asioiden esiin tuominen on hyvin tärkeää ja juuri siksi minä haluan tuoda tämän dokumentin ensimmäistä kertaa myös Suomeen nähtäville.

Aasian elefanttien määrä on jatkuvasti laskussa, nykyään niitä on enää jäljellä alle 50 000 koko maailmassa, ja niistäkin iso osa elää vankeudessa kurjissa oloissa. Niiden hätä ja uhanalaisuus ei ole saanut mediassa läheskään niin isoa julkisuutta kuin niiden serkujen, Afrikan elefanttien tilanne.

Elephant Nature Parkin perustaja Lek Chailert tammikuussa 2019 

Yksi iso syy tämän esityksen järjestämiseen myös itse Noi Na. Minulla oli suuri ilo tavata tämä upea elefantti Thaimaassa viime tammikuussa. Käytyäni paikanpäällä Thaimaassa ja myös Elephant Nature Parkissa sekä tavattuani Lekin, tuntui ettei minulla ole muuta mahdollisuutta kuin järjestää dokumentille esitys. Noi Naan ja muiden elefanttien äänet pitää saada myös kuuluviin Suomessa. Vaikkei meillä täällä ole elefantteja, on meillä paljon ihmisiä jotka matkustavat ympäri maailmaa ja valitettavasti ratsastavat niillä, tai osallistuvat haitalliseen villieläinturismiin muilla tavoin. Toivon mukaan tämä dokumentti tuo mukanaan uusia, parempia tapoja kohdata villieläimiä matkoillaan myös suomalaisyleisölle.

Love & Bananas- An Elephant Story esitetään 27.7.2019 Lapinlahden Lähteen auditoriossa klo 14

alkaen. Sisäänpääsy on ilmainen, joten tule paikalle ajoissa varmistaaksesi paikkasi. Elefanttiniityn Facebook-sivulta löydän tilaisuuden Tapahtuma-sivun, josta voit käydä klikkaamassa itsesi mukaan. 

Dokumentin yhteistyökumppaneista ja tarkemmasta ohjelmasta lisää myöhemmin. Käy lisäämässä itsesi Elefanttiniityn sähköpostilistalle (blogin vasemmasta sivupalkista) ja varmista, että olet ensimmäisten joukossa kuulemassa viime hetken uutiset tämän tilaisuuden ja muidenkin asioiden suhteen.

Lisää tietoa dokumentista sen virallisilta nettisivuilta: www.loveandbananas.com

Turvapaikka

Tänään haluan puhua elefanttien turvapaikoista (englanniksi Elephant Sanctuary) ja siitä, miten tunnistaa hyvät paikat huonoista.

Elephant Natura Park, Thaimaa

Elefanttiturismi on valtava bisnes, etenkin elefanteilla ratsastaminen on monen To do-listalla. Valitettavasti totuus näiden bisneksien taustalla on raaka ja julma. Jotta luonnosta kaapattu elefantti voidaan "kesyttää", tulee sen käydä läpi Phajaan eli vapaasti suomeksi käännettynä Sielun murskaus. Tämä kidutus voi kestä useita viikkoja eikä kaikki elefantit edes selviä siitä hengissä. Phajaanin tarkoitus on tappaa villieläin elefantin sisällä ja saada elefantti pelkäämään ihmistä, omistajaansa, niin paljon että se tottelee ja tekee kaiken mitä ihminen pyytää, oli sitten kyseessä ihmisten kuljettaminen selässään, kerjääminen kaduilla, metsätyöt tai esiintyminen sirkuksessa. 

Kuva sivustolta Save The Asian Elephants

Onneksi pikkuhiljaa on nähtävissä muutosta parempaan ja monet elefanteilla ratsastusta tarjoavat bisnekset ovat päättäneet toimia elefanttiensa parhaaksi ja päästää ne eläkkeelle muuttaen konseptiaan paremmaksi.  Sen sijaan että nämä upeat eläimet joutuisivat kantamaan satojen kilojen lasteja selässään päivästä ja vuodesta toiseen, pääsevät ne nyt elämään vapaammin ja käyttäytymään lajilleen tyypillisesti laumassa, vapaana ja ilman pelkoa. 

Kindred Spirit Elephant Sanctuary, Thaimaa

Moniin turvapaikkoihin on mahdollista mennä vapaaehtoistöihin tai vierailemaan. Käyntiä suunnitellessa on kuitenkin hyvä tehdä riittävää taustatyötä ennen paikan valitsemista, koska myös itseään eettisiksi paikoiksi kutsuvissa paikoissa on suuria eroja. 

Tässä hieman listaa asioista joista tunnistaa hyvän ja eettisen paikan:

• Ei elefanteilla ratsastusta
• Ei kahleita
• Ei minkäänlaisia piikkejä, koukkuja yms joilla elefantteja hallitaan ja peloitellaan
• Ei elefanttien lisääntymis-ohjelmia eli joissain paikoissa elefantteja hedelmöitetään järjestelmällisesti ja heidän jälkeläisiään käytetään myös ihmisiä viihdyttämään. On kuitenkin paikkoja, joissa tätä toimintaa ei tehdä, mutta jälkeläisiä syntyy luontoäidin omasta tahdosta.. ei pakottamalla ja se on hyväksyttävää. 
• Ei esiintyviä elefantteja. Tämä kohta pitää sisällään niin maalaavat elefantit kuin myös esimerkiksi koripalloa pelaavat ja polkupyörää ajavat elefantit. Ainoa syy miksi elefantti suostuu esiintymään on ihmisen pelko.
• Mahdollisimman vähän kontaktia elefanttien kanssa. Tämä asia on ehkä suurin muutoksen alla oleva asia elefanttien turvapaikoissa tällä hetkellä. Pikku hiljaa monet paikat vähentävät turistien kosketuskontaksia elefanttehin, jotta voivat antaa entistä paremmat olot elefanteilleen. Monet paikat tarjoavat edelleen esim. elefanttien kylvetystä, muutos parempaan ei ole aina nopeaa mutta pääasia että muutosta tapahtuu. 
• Hyvä paikka jakaa myös tietoa elefanteista ja kouluttaa. Useat paikat myös tukevat  elefanttien lisäksi koko paikallista yhteisöä. 

Elephant Nature Park, Thaimaa

Minulla itselläni on ollut ilo ja kunnia vierailla muutamissa erinomaisissa paikoissa, ja voin suositella näitä paikkoja lämpimästi: Wildlife SOS Intiassa, Elephant Nature Park ja Kindred Spirit Elephant Sanctuary Thaimaassa. Elephant Nature Park tukee monia elefanttien omistajia muutoksessa parempaan ja näin on syntynyt Saddle Off- ohjelmat, näistä hienoista projekteista löytyy myös tietoa ENP:n sivuilta. Itse olen vieraillut Sunshine for Elephants nimisessä Saddle Off- projektissa.

wildlifesos.org
www.elephantnaturepark.org
www.kselephantsanctuary.com

Ranskaan ollaan juuri avaamassa ensimmäistä elefanttien turvapaikkaa, Elephant Havenia. Se on tarkoitettu pääasiassa Eurooppaa kiertäville sirkuselefanteille. Tarve tälle paikalle on kova monien maiden kieltäessä villieläinten käytön sirkuksissa. Elefantit tarvitsevat turvallisen ja hyvän paikan viettää eläkepäiviään täällä Euroopassa.

www.elephanthaven.com

Myös Nepaliin ollaan vihdoinkin avaamassa ensimmäistä turvapaikkaa. Maassa on n. 200 elefanttia joten tarvetta myös tälle paikalle varmasti myös on!

www.nepalelephantsanctuary.org