Pieni leijonan karjaisu taiteilijan sydämessä

Tiedätkö sen tunteen kun vuosi lähestyy loppuaan ja odotat innolla seuraava vuotta.. koska siitä tulee varmasti ainakin tuplasti niin mahtava kuin edellisestä…. mutta sitten tuli vuosi 2020. En aio edes mainita sitä pelottavaa K-sanaa ja pandemiaa, eiköhän me kaikki olla kuultu siitä jo ihan tarpeeksi. Vaikka tähän vuoteen mahtuu paljon pelkoa, surua ja epätietoa – kuuluu siihen paljon positiivistakin. Erikoiset ajat ovat saaneet ainakin allekirjoittaneen pohtimaan elämäänsä ja melko pitkän ”apaattisen eristäytymisen ja Netflix-täyteisen kauden” jälkeen olen nyt loppuvuonna herännyt henkiin ja valmiina uusiin haasteisiin, päästämään "pienen sisäisen leijonani" karjumaan. Kohdallani se tarkoittaa oman Sanelie Art yrityksen eteenpäin viemistä ja uudistamista sekä yhä useamman ihmisen tavoittamista taiteeni ja tarinoideni avulla. Tänä vuonna perustin omat sivut Taidesivut. netiin. Sieltä löytyy myytäviä taulujani sekä jatkossa sieltä löytyy tietoa mm. tulevista näyttelyistä. Ajatuksena on piakkoin myös avata myös isompi verkkokauppa, johon tulisi muitakin taidetuotteitani myyntiin – stay tuned!

Meidät ihmiset ja asiat usein luokitellaan tiettyihin luokkiin ja tyyppeihin. Esimerkiksi: Oletko herkkä, introvertti tai vaikkapa puhelias ekstrovertti?

Yleisesti ottaen en tykkää lokeroida ihmisiä tai asioita, itse haluan ajatella laatikon ulkopuolelta… tai suoraan sanottuna haluaisin hajottaa koko hemmetin laatikon, en kestä ajatusta että meidän kuuluu toimia tietyin tavoin, opiskella, saada työpaikka, rakastua ja perustaa perhe – uskon oman tien kulkemiseen. Itse kuitenkin joka tapauksessa, vastoin omia ohjeitani, ”lokeroin” itseni helposti erityisherkäksi introveriksi, ”muutamilla” ekstrovertin piirteillä… niistä ehkä huomattavin piirre on puheliaisuus.. ajoittain tuskaisen loppumaton höpöttäminen esimerkiksi elefanteista ( kysykää perheeltäni tai vaikkapa työkavereiltani, he voivat todistaa tämän! ) Mutta muuten koen olevani hyvin introvertti – viihdyn omissa oloissani ja koti-ilta kissa kainalossa ja Jane Austenin novelli kädessä on minun oma käsitykseni taivaasta. Ehkä juuri introvertti puoli minussa aiheuttaa ajoittain ylitsevuotavan rakkauden eläimiin ja avaa portit niiden ymmärtämiseen sekä mahdollistaa kyvyn asettua niiden asemaan.

Ne jotka vähääkään tuntevat minut, tietävät että rakastan eläimiä (joskus jopa minulle täysin tuntematon ihminen on tunnistanut minut ”elefantti-Sannaksi”).. mutta ehkä kaikki eivät tiedä, että joitain eläimiä myös pelkään. Onko kyseessä ehkä tapaamiani suuret, monen tonnin elefantit tai vaikkapa parin metrin etäisyydellä näkemäni leijonat Afrikassa? Ei. Vastaus kysymykseen on itseasiassa hieman nolo: En ole koskaan pelännyt elefantteja tai leijonia (vaikka ehkä pitäisi). Niiden lähellä olo tuo minulla rauhaa, rauhaa jota en ole koskaan ennen kokenut. Kun en ole esimerkiksi vapaaehtoistyömatkalla Intiassa tai seikkailemassa Pohjois-Thaimaan eettisissä elefanttien turvapaikoissa, sydämeni kaipaa sitä rauhaa ja sitä tunnetta kun olen näiden uskomattomien eläinten lähellä. Tai kun istuin keskellä Kenian Masai Maraa autossa parin metrin päässä kolmesta leijona veljestä, koin jotain maagista ja täysin käsittämätöntä onnea… 

Mutta mikä eläin tai eläimet minua sitten pelottaa – kuulen teidän kysyvän uudelleen (anteeksi pitkä, mutta hyvin tärkeä alustus vastaukseeni) noh, minä pelkään…. kaikkia pieniä ja nopeita eläimiä ja ötököitä.. kyllä, olen juuri se kiljuva, tuoleille hyppivä nainen joista on voinut lukea kirjoista jo vuosisatojen ajan. Kotona ehkä pahin pelko on parvekkeella -parvekelasien kiinni ollessa- lentävä lintu. Joka tuntuu siinä oman pelkonsa ja ahdistuksensa keskellä muuttuvan 120 kilometriä tunnissa kiitäväksi urheiluautoksi. Jos ja kun lintu on jostain tuuletusaukosta päässyt livahtamaan tälle lasitetulle parvekkeelleni on minulla kaksi vaihtoehtoa: 1. sulkea kissani toiseen huoneeseen ( koska en halua lintupaistia talooni) – suojata kasvoni esimerkiksi pyyhkeellä ja astua rohkeasti parvekkeelle hysteerisen linnun seuraksi ja toivoa että saan parvekelasin auki ja linnun takaisin vapauteen ennen kuin se puhkaisee kauniit, laserleikatut silmäni TAI vaihtoehto 2) puhelin käteen ja soitto isille. Vaihtoehto johon olen valitettavan usein päätynyt…. Ainakin silloin kun vielä vanhempani asuivat hieman lähempänä. Mutta viime vuosina olen jo oppinut ehkäisemään pelottavat lintuhyökkäykset ja olen siis voinut elää huolettomampaa elämää. Jes. Toinen eläin jota pelkään on… hämähäkit ja muut omituiset mönkijät. kyllä, tuo naisia jo vuosisatoja pelotellut pikkuhyönteinen. Itseasiassa syy miksi ”pelkään” (pelko on ehkä liian vahva sana..) niitä on seuraava: olen jostain lukenut että elämänsä aikana ihminen syö unissaan keskimäärin seitsemän ( muistaakseni luku oli tämä) hämähäkkiä elämänsä aikana! KYLLÄ! Tämä tieto on saanut mielikuvitukseni laukkaamaan lujaa ja ajoittain aiheuttanut unettomia öitä. Voitte vaan kuvitella ahdistukseni kun Afrikan Masai Maran telttamajoituksessa kämppikseni luuli vessanlattialla kävelevän skorpionin.. joka sitten katosi johonkin telttamme syövereihin! kauan kestäneen etsintäoperaation ja panikoinnin jälkeen me luovutimme ja kömmimme sänkyihin hyttysverkkojen alle ja taisimme nukkua peloissamme taskulamput käsissä. Noh, aamulla saimme kuulla ettei skorpioneja saati sitten muitakaan myrkyllisiä ötököitä kyseisellä alueella ole… pystyimme siis huokaisemaan helpotuksesta ja keskittymään yöaikaan leiriämme kiertäviin leijoniin ja hyeenoihin.

Afrikan matka kaikkine pelottavine ”feikki-skorpioni" hyökkäyksineen oli yksi elämäni, ja etenkin tämän vuoden kohokohdista ja se on synnyttänyt paljon uutta taidetta. Yleensä maalaan pelkästään tapaamiani, tuttuja eläimiä mutta tänä vuonna olen alkanut myös maalaaman eläimiä joita en ole tavannut, mutta joiden kohtalo on koskettanut sydäntäni paljon. Paljon kyyneliä olen vuodattanut lukuisten eläinten surullisten kohtaloiden takia, mutta onneksi tähän vuoteen on mahtunut paljon onnen kyyneleitäkin. Loppuvuoden paljon huomiota herättänyt elefanttipelastus sai minut hyppimään onnesta ja kiljumaan teinityttömaisesti, jopa kesken työpäivän. Maailman yksinäisimmäksi elefantiksi tituloitu Kaavan (josta olen aiemminkin kirjoittanut) pelastettiin vuosien kovan työn tuloksena Pakistanilaisesta eläintarhasta, mukana taistossa oli myös muusikko Cher. Kaavan lensi Pakistanista monen tunnin lennon Kambodzaan. Siellä se saa viettää loppuelämänsä onnellisena toisten lajitovereidensa kanssa. Tällaiset uutiset saavat sydämeni laulamaan Hallelujaa. Jokainen pelastus tuo toivoa muillekin vankeudessa eläville eläimille.. ja niiden puolesta taisteleville ihmis- enkeleille.

Ehkäpä ensi vuosi tuo mukanaan minun maalaaman Kaavan taulunkin, se olisi ihanaa. Maalaaminen on minulle hyvin intuitiivinen kokemus – en aina itsekään tiedä minkälainen taulu lopulta syntyy--- tai kuka siihen ilmestyy. Joskus vaan joku eläin ”ilmoittaa” minulle että nyt on aika hänen taululleen. Tauluni ovat tietyllä tapaa lapsiani ja siksi en aina heti pysty uusia taulujani laittamaan myyntiin. Esimerkiksi tammikuussa syntynyt gebardi-tauluni päätyi vasta nyt jokin aika sitten myyntiin. tuntui, että nyt oli aika.

Mikä saa sinun sydämesi lyömään hiukan nopeammin? Minkä puolesta olet valmis taistelemaan?

Onko tämä vuosi saanut sinut kulkemaan nopeammin kohti omia unelmiasi? Kuulisin mieluusti tarinasi!

Kiitokset kaikille kuluneesta vuodesta, ensi vuonna taas uudet ja toivon mukaan paremmat kujeet!

Sanna

Sanelie Art löytyy näiltä sivuilta: 

https://www.taidesivut.net/sanelieart/taidemyynti  

https://www.instagram.com/sanelieart/

https://www.facebook.com/sanelieart

Elefantteja ja elämää koronan aikana

On kulunut pitkä – hyvin pitkä – aika siitä kun olen viimeksi tätä blogia kirjoitellut. Tänään vietetään kansainvälistä elefanttien päivää, mikä voisikaan siis olla parempi päivä kirjoitella taas blogia elefanteista? Elefanttipäivää vietetään aina 12. elokuuta ja sen tarkoituksena on tuoda huomiota  Aasian-  sekä  Afrikan elefanttien ahdinkoon. 

Viime kirjoitukseni liittyi Afrikkaan ja siellä tapaamiini uskomattoman upeisiin eläimiin, ihmisiin ja paikkoihin. Paljon on tapahtunut sen kirjoituksen jälkeen.. Afrikka muuttaa ihmistä ja tapaa katsella maailmaa ja välillä onkin tuntunut vaikealta elää arkea täällä Suomessa niin upean kokemuksen jälkeen. Hieman Suomeen paluuni jälkeen tuntui koko maailman muutenkin pyörähtävän päälaelleen ja pandemia nimeltä Korona saapui. Itse työskentelen lähihoitajana hoiva-alalla, joten arkeni pysyi työnpuolesta lähes normaalina – töihin täytyi mennä koronasta huolimatta. Onneksi oli ihanat Afrikka-muistot piristämässä arkea. 

Elefantteja Amboselin kansallispuistossa Keniassa, tammikuu 2020

Myös elefantit ympäri maailmaa ovat joutuneet tottumaan hyvin erilaiseen arkeen: Esimerkiksi Thaimaassa monet elefanttiratsastuspaikat ovat joutuneet sulkemaan ovensa, ehkä jopa lopullisesti. Tämä oli loistava uutinen ylityöllistetyille ja huonosti kohdelluille elefanteille…. mutta pian tuli uusi ongelma: Omistajilla ei ollut enää rahaa ruokkia elefanttejaan rahojen loputtua. Tilanne on synnyttänyt kevään ja kesän aikana monia uusia ratkaisuja, auttavia käsiä on onneksi löytynyt ympäri maailmaa. Pahimpana korona aikana elefanttien pelastukset olivat rajoitusten takia katkolla, mutta nyt jo monet elefantit ovat päässeet turvaan. Thaimaassa Elefanttikuiskaaja Lek Chailert on auttanut oman Elephant Nature Park – paikkansa lisäksi monia elefanttien omistajia, oli sitten kyseessä ruokaa elefanteille tai uuden kodin tarjoaminen ENP:stä. Lekin Save Elephant Foundation on yhteistyökumppanina koronan aikana perustetussa voittoa tavoittelemattomassa Gentle Giants Stay Home projektissa. Tarve tälle tuli pian koronan puhjettua. Niin kuin aiemmin jo mainitsin, monet elefantit jäivät ilman töitä turistien kaikottua Thaimaasta ja tämä puolestaan johti siihen, että mahoutit ( elefanttien hoitajat) joutuivat palaamaan kyliinsä elefanttien kanssa. Tämä järjestö on perustettu näiden elefanttien ruokkimisen ja hyvinvoinnin takaamiseksi – ja ettei niiden koskaan tarvitsisi palata töihin koronan loputtua. Järjestön kautta voit esimerkiksi auttaa yhtä tiettyä elefanttia adoptoimalla sen.

Uroselefantti Masai Maran kansallispuitossa, tammikuu 2020

Afrikassa koronan vaikutukset näkyvät myös turistien poissaolossa, tässäkin tilanteessa on hyviä ja huonoja puolia: safarit ja eläimet ovat saanet nauttia hieman rauhallisemmista ajoista turistien ollessa kodeissaan mutta samaan aikaan paikalliset yhteisöt ovat kärsineet tulojen menetyksestä ja samalla salametsästäjät ovat päässeet metsästämään enemmän.

Tämän kevään ja kesän aikana olemme saaneet todistaa monia sydäntä lämmittäviä pelastuksia – oli sitten kyseessä elefantti tai vaikkapa leijona. Jokin aika sitten viisi leijonaa pelastettiin kauheista oloista ranskalaisesta sirkuksesta ja samoihin aikoihin Venäjällä pelastettiin ihmisten kynsistä pieni Simbaksi ristitty leijonan poika, jonka takajalat oli murrettu jotta se pysyisi paikoillaan kun turistit ottivat siitä kuvia. Se on kuntoutunut suuresta traumasta paremmin kuin odotettiin ja pääsee pian elämään elämäänsä Afrikkalaiseen turvakotiin, jossa se saa elää loppuelämänsä onnellisena. Viimeisimmissä kuvissa näkyy jo paljon iloisempi ja paremmassa kunnossa oleva pieni leijonakuningas. 

Elefanttipelastuksia on viime aikoina ollut monia, niin Intiassa kuin Thaimaassakin. Menetyksiltäkään ei olla vältytty: Yksi ehkä järkyttävimmistä tapauksista viime aikoina on ollut Intiassa kesäkuussa tapahtunut villin naaraselefantin ja sen syntymättömän lapsen tappo. Saumyaksi ( The Gentle one) nimetty elefantti otti nälkäisenä ihmisiltä vastaan ananaksen… jonka sisällä oli räjähteitä. Ne räjähtivät tämän syyttömän ja hellän elefantin suussa tappaen sen hitaasti ja tuskaisesti usean päivän ajan. Tapaus kaikessa järkyttävyydessään nosti elefanttien olot kansainväliseksi uutiseksi ja Saumyan tappajia alettiin samantien ajaa takaa ja pian heidän saatiin pidätetyksi. Kuvat kuolleesta Saumyasta joessa eivät varmaan koskaan poistu mielestäni ja sydämestäni. Monien taiteilijoiden tapaan minäkin käsittelin asian taiteeni avulla ja siitä syntyi alla olevan taulu. Halusin maalata Saumyan vauvan jo syntyneeksi, äitinsä suojaan. Maalauksessani on ne ovat kaksi enkeli-elefanttia, paikassa jossa ne eivät enää kärsi. 

Saumya maalaukseni, kuva Sanelie Art sivustoltani. 

Gajraj lokakuussa 2017

Toinen tapaus  – minulle hyvin rakas elefantti Intiassa – Gajraj- kuoli yllättäen, jättäen ison aukon Wildlife SOS_n perheeseen. Minulla oli kunnia tavata se Intian matkoillani ja muisto tästä Elefanttien Kuninkaasta säilyy sydämessäni aina. Olen siitä aiemmin maalannut taulun, mutta luulen että uusi taulu on myös jossain vaiheessa Gajrajista tulossa. Niin upea ja kuninkaallinen eläin ansaitsee useamman muotokuvan, eikös niin? Se pelastettiin vuonna 2017 eli samana vuonna, muutamaa kuukautta aikaisemmi,  ennen kuin itse lähdin vapaaehtoistyöhön Wildlife SOS:n luo Mathuraan. Ehkä siksi Gajraj kosketti minun sydäntäni erityisen paljon. En koskaan unohda sitä hetkeä, kun näin tämän upean eläimen juoksevan vapaana Wildlife SOS:n viereisellä pellolla. Olin itse korkeammalla kukkulalla naaraselefanttien kanssa iltapäivä kävelyllä ja ”tyttöjen”, etenkin Laxmin , ihastus oli selvää. Se seurasin minun ohella ihaillen tämän upean eläimen juoksua vapaana. Gajraj oli suurimman osan elämästään temppelielefanttina, mutta onneksi se sai elää viimeiset vuotensa keskellä rakkautta. 

Gajraj- maalaukseni, kuva Sanelie Art sivustoltani

Korona tuntuu jatkavan eloaan meidän keskuudessa ja on jo luonut erilaisia tapoja arkeemme. Toivon, että siitä huolimatta jonain päivänä pääsen taas elefanttien luo, oli sitten kyse matkasta Intiaan katsomaan rakkaita elefanttejani tai matkasta Afrikan savannille näkemään villejä elefantteja laumoissaan... tai sitten jonnekin ihan uuteen paikkaan - aika näyttää. Siihen asti jatkan elefanttien ja muiden villieläinten maalaamista ja niistä kirjoittamista... ja haaveilemalla valoisammasta tulevaisuudesta kaikille elefanteille ympäri maailmaa. 

Hyvää Elefanttien Päivää rakkaat Elefanttiniityn lukijat! 

Linkkejä:

https://worldelephantday.org/

https://www.facebook.com/sanelieart

https://thegentlegiants.org/

https://www.saveelephant.org/

https://wildlifesos.org/

Hakuna Matata

Vain muutama kuukausi Intian matkan jälkeen oli taas aika pakata matkalaukku, hyttyskarkoitteet ja aurinkorasvat ja suunnata kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Suuri haaveeni oli toteutumassa ja matkani kohti Afrikkaa oli alkamassa. 

Lähes tasan vuosi sitten matkustin Thaimaahan Arte for Elephantsin Big Elephant Magic retriittiin ja saman ryhmän kanssa suuntasin myös nyt Keniaan. Miten ihana tunne nähdä vuoden tauon jälkeen ystäviä  lähes toiselta puolelta maapalloa! Ennen matkaa ajattelin, että minulle riittää nähdä Afrikka kerran - ei olisi tarvetta enää palata... voi kuinka väärässä olinkaan! Ihastui Keniaan suunnattoman paljon - luonto, eläimet ja ystävälliset ihmiset... 

Ensimmäiset päivät kuluivat Nairobissa. Vierailimme mm. Sheldrick Wildlife Trustilla, Karen Blixen museossa ja Giraffe Centressä.

Giraffe Centre on koti harvinaisille Rothschild kirahveille. Heti aamusta pääsimme syöttämään näitä upeita eläimiä ja ottamaan paljon kuvia. Ja täytyy myöntää, että nämä upeat ja sirot eläimet varastivat osan sydämestäni- kertakaikkiaan lumoavia eläimiä! Keskuksen vieressä sijaitsee Giraffe Manor- upea kartano joka on nykyään hotellina.. kirahvit liikuskelevat vapaana ja saattavat tulla työntämään päänsä ikkunoista sisään vaikkapa kesken aamiaisen! Varmasti unohtumaton kokemus sekin! 

Sheldrick Wildlife Trustilla vierailu on ollut vuosia haaveeni. Minulla on tälläkin hetkellä neljä adoptio-elefanttia heiltä. Adoptointi on helppo ja mukava tapa auttaa: pienellä vuosimaksulla pääset mukaan keskuksen arkeen ja seuramaan oman elefanttisi kasvua ja paluuta luontoon. Joka kuukausi sähköpostiin tipahtaa elefanttisi kuulumisia. Adoptiovanhempien on myös mahdollista päästä lähemmin tapaamaan elefantteja, niin mekin teimme. Aamulla olimme yleisellä vierailulla ja saimme ihastella elefanttien ruokinta-hetkeä ja leikkejä mudassa.. muistona siitä edelleenkin mutatahrat vaatteissa, laukussa ja kamerassa. Iltapäivällä palasimme tapaamaan elefantteja heidän iltakävelyn jälkeen. Silloin pääsimme myös tapaamaan Maxwellia ja Kikoa. 

Maxwell on SWT:n pelastama sarvikuono, se on sokea, joten valitettavasti sitä ei pysty palauttamaan koskaan luontoon. Kiko on nuori kirahvi, joka myös asustelee keskuksessa elefanttien kanssa. 

Jokainen keskuksen eläin on kokenut kovia. Suurin syy elefanttien keskuksessa oloon on salametsästys - monien äiti tai koko perhe on kuollut salametsästyksen takia. SWT pelastaa näitä orpoja elefantteja ja vähitellen opettaa ne pärjäämään taas luonnossa. 

Parin Nairobissa vietetyn päivän jälkeen oli aika suunnata kohti Masai Maran kansallispuistoa ja Fisi Campiä- meidän seuraavan viiden päivän kotia. Matka oli pitkä ja pomppuinen - mutta todellakin vaivan arvoinen. Fisi Camp sijaitsee aivan Masai Maran vieressä ja sieltä oli nopea pääsy suoraan kansallispuistoon ihastelemaan eläimiä. Ja niin teimmekin jo heti ensimmäisenä iltana. Upeat Masai soturimme olivat kuskeinamme ja oppaina ja heidän kanssa pääsimme näkemään mitä uskomattomimpia eläimiä. Oli sitten kyseessä upea uros elefantti, gepardi- veljekset tai vaikkapa puussa päivälepoa viettävä leopardi... leijonia unohtamatta! En olisi ikinä uskonut pääseväni näkemään eläimiä niin läheltä kuin nyt pääsin. Masait ovat uskomattomat taitavia löytämään eläimiä ja huolehtivat että saimme täyden kympin valokuvia - unohtamatta eläinten oman tilan kunnioitusta.  

Heti ensimmäisenä iltana loin kontaktin erääseen leijonaan: Olimme jo palaamassa takaisin leiriimme kun eräässä tienhaarassa lepäili ei yksi, ei kaksi vaan kolme urosleijonaa! Nämä  veljekset eivät tuntuneet paljoakaan välittävät autoista heidän läheisyydessään. Leijonat olivat korkeiden ruohojen keskellä ja tuntui ettei saanut tarpeeksi hyvää kuvaa. Niinpä päätin nousta auton penkille saadakseni kuvan hieman korkeampaa... silloin leijonistä lähin päätti hieman opastaa tätä suomalaista tyttöä ja nousi istumaan ja karjaisi... saaden allekirjoittaneen hyvin nopeasti alemmas takaisin omalle paikalleen. Täytyy sanoa että tuli ainakin refleksit testattua, pelästyin niin paljon että kamerakin melkein tippui keskelle safaria! Tästä "leijona hyökkäyksestä" riittikin sitten naurua ja tarinoita pitkäksi aikaa. Myöhemmin päivien aikana tapasimme näitä veljeksiä uudelleen ja aina tämän saman leijonan kanssa tuijottelimme toisiamme kaikessa rauhasssa.. ei enää karjaisuja. Tämä uros, Osabu niemeltään- oli myös viimeinen leijona jonka koko reissulla näin. Se sai myös kunnian päästä tauluni aiheeksi. 

Viiden päivän aikana näimme aiemmin mainittujen eläinten lisäksi mm. krokotiilien syövän kuollutta virtahepoa, leijonalauman pentuineen kulkevan aivan automme vierestä ja paljon elefantteja sekä hyenoojen metsästävän ruokaa aamuvarhaisella. Suureksi ilokseni näimme etenkin paljon eläinvauvoja: Gebardeja, leijonia, antilooppeja, paviaaneja, apinoita ja elefantteja. 

Viikon aikana vierailimme mm. paikallisessa koulussa lahjoittamassa erilaisia koulu - ja taidetarvikkeita. Arte for Elephants auttaa elefanttien ohella myös yhteisöjä ja tälläkin kertaa tapasimme kolme tyttöä joiden koulutusta AFE sponsoroi. Muutos lähtee lapsista ja sijoittamalla edes yhdenkin lapsen koulutukseen on iso apu. 

Yksi unohtumattomista kokemuksista eläinten näkemisen lisäksi oli kuumailmapallolento auringon noustessa Masai Maran yllä. Lähtö oli jo kello neljä aamulla mutta tieto mahtavasta päivästä sai silmät aukemaan melko helposti. Upean lennon jälkeen söimme shampanja aamupalan keskellä Masai Maraa... upea kokemus! 

Saimme myös ikimuistoisen mahdollisuuden vierailla Masai- heimon kylässä ja tutustua heidän koteihin. Meille tanssittiin ja esiteltiin kauniita käsitöitä... muutama Masai- peitto ja koru saattoi myös lähteä mukaani Suomeen.. 

Masai Maran jälkeen retriitin virallinen osuus päättyi ja halukkaat jatkoivat vielä muutaman päivän reissua matkustamassa Amboselin kansallispuistoon, joka on tunnettu erityisesti Kilimanjarosta ja todella suurista elefanttilaumoista. Elefanttien lisäksi näimme paljon erilaisia toinen toistaan upeampia lintuja sekä paviaaneja ja apinoita. Kerta kaikkiaan upea lopetus meidän mahtavalle reissulle. 

Aika Afrikassa oli maagista ja kaikki meni ylitse villiempien odotuksieni... Kenia kohteli meitä erittäin hyvin ja sydän täynnä toinen toisteen uskomattomampia muistoja palasin kotiin viikko sitten. En kuitenkaan ole tainnut vielä käsittää kaikkea mitä koimme ja näimme. Ajoittain liikutun onnen kyyneliin muistellessani aikaamme Afrikassa. Paluu arkeen on tuntunut ajoittain raskaalta.. miten voi palata arkeen kaiken tuon jälkeen? Maailmankuvani on muuttunut huimasti jokaisen matkani jälkeen, mutta tuntuu että tämä reissu räjäytti koko potin.

Matkusteassani takaisin Suomeen, katsoin lentokoneessa uuden version Leijonakuningas elokuvasta ja jo alkutekstien aikana huomasin herkistyväni. On huima tunne tajuta nähneensä lähes kaikki elokuvassa esiintyvät eläimet luonnossa, vapaana omassa elinympäristössään! Toivon, että tapaamani eläimet saavat elää pitkän ja hyvän elämän ilman uhkaa ja pelkoa salametsästäjistä tai muista niille pahaa aikovista ihmisistä.

Edellisen retriitin jälkeen perustin tämän blogin ja pian sen jälkeen aloitin Sanelie Art yritykseni.. innolla odotan mitä tämän retriitti muuttaa vielä elämässäni!

Ainakin se on jo nyt tuonut uuden ulottuvuuden taiteeseni, ja uusimia maalauksia pääsekin pian ihastelemaan Espoon Karataloon. Näyttelyni Villit ja Vapaat on siellä esillä 11.2- 8.3.2020. Lämpimästi tervetuloa!

Asante Sana!

 

Lisätietoja:
https://www.facebook.com/sanelieart/
https://www.arteforelephants.net/

https://www.sheldrickwildlifetrust.org/
https://www.giraffecentre.org/
http://www.fisicamp.com/