Translate

Postikortteja, kynttilöitä ja uusia ideoita.. elefantteja unohtamatta.

Viimeisimmät blogikirjoituksestani on ikuisuus… ehkä nyt on kuitenkin taas aika tarttua kynään.. tai oikeastaan napata tietokone syliin ja alkaa naputtelemaan. Paljon on tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen.. korona muutti meidän kaikkien elämää ja pikkuhiljaa ollaan palailtu takaisin arkeen… vaikka ei se koskaan tule olemaan samanlainen kuin ennen pandemiaa.

Tänä keväänä osallistuin ensimmäistä kertaa Helsingin kädentaidot messuille Wanhassa satamassa. Oli mukava viikonloppu ja hauskaa vihdoinkin päästä esittelemään ihmisille elefanttejani sekä muita villieläimiä ja kertomaan niiden tarinoita ihan kasvotusten. Messujen aikana esittelin myös ensimmäistä kertaa myyntiin tulleet postikorttini. Ne olivatkin suosittuja messulaisten keskuudessa.

Sanelie Art postikortteja


Joulukuussa osallistuin taas jokavuotiseen Kynttilähetkeen vuoden aikana vankeudessa kuolleiden elefanttien muistolle, tilaisuuden järjesti tuttuun tapaan Vigil4elephants. Oli jälleen koskettava tilaisuus, oli kunnia olla siinä mukana Sanelie Artin nimissä.




Elefanttirintamalla lähimmät ja iloisimmat uutiset koskevat Ranskan Elephant Havenia: heidän ensimmäinen asukas Gandhi muutti pandemia keskellä uuteen kotiinsa ja sen jälkeen mukaan kuvioihin on tallustellut myös ihana Delhi.

Gandhi juhlistaa 14. lokakuuta jo toista vuottaan Elephant Havenissä ja samalla syntymäpäiviään. Gandhi täyttää jo 54vuotta. Jo tämän kuun aikana 24. elokuuta juhlistetaan Delhin ensimmäistä vuosipäivää sekä sen 40v syntymäpäiviä. 

Gandhi on syntynyt vapaudessa vuonna 1969 jossain päin Aasiaa, todennäköisesti Thaimaassa, josta se on tuotu Eurooppaan. Ensin se siirrettiin tanskalaiseen eläintarhaan vuonna 1973 ja sieltä puolestaan sen matka jatkui vuonna 1998 ranskalaiseen eläintarhaan. Lokakuussa 2021 se pääsi nykyiseen, loppuelämänkotiinsa.

Jonkin aikaa Gandhi sai sopeutua yksin uuteen kotiinsa, mutta onneksi vuosi sitten mukaan tuli Delhi. Gandhin tavoin se on Aasian elefantti ja syntynyt vuonna 1983 Vietnamissa. sieltä se joutui Tsekkiläiseen eläintarhaan vuonna 1986 ja siellä se asui viime vuoteen asti.

Tyttöjen ystävyys ja syntynyt hissukseen. Gandhilla ei ole ollut hyviä kokemuksia menneisyydessä, joten ei ollut varmaa miten nämä kaksi elefanttia tulisivat toimeen keskenään. Tällä hetkellä kaikki kuitenkin näyttää hyvältä ja odotan innolla seuraavani niiden touhuja monta vuotta eteenpäin.. ja toivon mukaan uusia elefantteja myös liittyy joukkoon!

Suosittelen lisäämään Elephant Havenin seurantaan somessa, on ihanaa nähdä tyttöjen ystävyyden kehittyvän ja niiden nauttivan elämästä keskellä Ranskan maaseutua.

Sitten hypätään vielä Ranskasta takaisin Suomen kamaralle: Muutamia uusia tauluja on ateljeessani syntynyt – niin tilaustöitä kuin myös ”omia luomuksia” eli pääasiassa elefantteja.. ja mukaan mahtuu myös yksi muotokuva Johnny Deppistä. Haaveena olisi tehdä seuraavaksi maalaussarja uudesta aiheesta.. mutta jätän sen aiheen vielä salaisuudeksi. Tällä hetkellä keskeneräisenä on maalaus omasta edesmenneestä kissastani. 


Tilaustyö joulukuu 2022

Suraj, akryylimaalaus 2023


Muotokuva Johnny Deppistä

Oodi ystävyydelle

Hyvää ystävänpäivää rakkaat blogini lukijat! Meillä Suomessa tänä päivänä erityisesti muistetaan ystäviä, muualla maailmassa tämä päivä on usein omistettu rakkaudelle ja rakastavaisille. Tänä vuonna haluan kirjoittaa teille muutaman sanan elefanttiystävistäni ja niiden ystävyyssuhteista.


Maya & Phoolkali 2017


Elefantit ovat tunnetusti hyvin perhe- ja lauma keskeisiä ja myös niiden ystävyyssuhteet ovat vahvoja. Jopa vuosikymmenien eron jälkeen ne muistavat toisensa ja nämä tapaamiset ovat aina erittäin
koskettavia. Youtubesta löytyy helposti esimerkiksi sirkuselefantti Shirleyn ja Jennyn jälleen-näkeminen.


Vuonna 2017 ollessani vapaaehtoistöissä Intiassa sain nähdä ensimmäisen kerran paikan päällä upeita ja koskettavia elefanttiystävyyksiä. Ensimmäisenä voisin mainita herttaisen kaksikon Peanutin ja Coconutin – tuttavallisemmin Coco. Nämä tytöt kuuluvat niin sanottuun ”pähkinälaumaan”. Ne pelastettiin yhtä aikaa sirkuksesta uroselefanttien Walnutin ja Macadamianin kanssa.

Elefantit pelastettiin vuonna 2015 ja Peanut oli silloin vain kuusivuotias ja Coco 12-vuotias. Nämä kaksi ovat aina olleet erottamattomat... varmasti rankat elämäkokemukset sirkuksessa toivat nämä nuoret tytöt vielä läheisimmiksi toisilleen.

Nähdessäni tytöt Wildlife SOS:n pelastus- ja suojelukeskuksessa vuonna 2017 olivat ne pelastettu muutamaa vuotta aiemmin, näin ne uudelleen kaksi vuotta myöhemmin syksyllä 2019 ja voi kuinka isoja tytöistä oli tullut! Jälleennäkeminen oli tunteellinen ja ikimuistoinen... ainakin minulle. Tytöt olivat yhtä erottamattomat ja herttaiset. Kun Coco muiskaisi pusun kärsällään Peanutin poskelle, meinasi onnen kyyneleet kihota silmiini. Tästä tapaamisesta valmistui kuluneella viikolla myös taulu. Pitkään olen halunnut maalata tytöt ja nyt vihdoinkin sille oli oikea hetki.

"Peanut & Coconut" Akryyli kankaalle, 2021

Olen viimeksi tainnut maalata elefanttitaulun lähes vuosi sitten Afrikan matkani jälkeen, kun maalasin upean Afrikan elefantti Craigin. Olen sen jälkeen maalaillut tilaustöitä ja harjoitellut muiden eläinten, kuten leijonien ja muiden kissaeläinten maalaamista. Voi, kuinka ihanaa oli taas maalata elefantteja! Niitä olen eniten maalannut ja siksi niiden maalaaminen on myös kaikkein vaivattominta ja helpointa. Tuntui tietyllä tavalla, että olin ”palannut kotiin”.

Toinen ihana ystävyyssuhde, jota en voi olla mainitsematta on elefantit Maya ja Phoolkali. Ne asustavat myös samaisessa Wildlife SOS:n keskuksessa ja ne ystävystyivät vasta paikan päällä keskuksessa. Peanutin ja Cocon tavoin ovat nämäkin tytöt erottamattomat. Ajoittain heidän laumaansa on yritetty tutustuttaa uusia pelastettuja elefantteja – mutta tuloksetta. Muistelen, että etenkin Phoolkali on suojeleva ystävänsä suhteen eikä laumaan noin vaan muut pääse. Mayasta ja Phoolkalista olen aiemmissa blogikirjoituksissani kirjoittanut. Niiden kanssa olen viettänyt eniten aikaa ja ehkä siksi näillä kahdella on erittäin rakas ja tärkeä paikka sydämessäni.

Maya pelastettiin vuonna 2010 ja Phoolkali liittyi perheeseen jokunen vuosi myöhemmin eli vuonna 2012.

Myös näistä tytöistä on syntynyt taulut... ja ne olivat muuten ihan ensimmäiset taulut näistä elefanteista. Ehkäpä joku päivä syntyy myös yhteistaulu... aika näyttää.

Ei kahta ilman kolmatta: Seuraava ystäväpari löytyy Thaimaan Elephant Nature Parkista. Jokia ja Sri Prae ovat hellyttävä kaksikko, jota muistelen aina lämmöllä ja seuraan niiden puuhia ahkerasti ENP:n somekanavilta. Jokia on sokea, joten sille ystävän tuki ja turva on etenkin korvaamatonta. Sen ensimmäinen ystävä ENP:Ssä oli elefantti nimeltä Mae Perm. Niiden ystävyys alkoi vuonna 1999 ja jatkui Mae Permin kuolemaan saakka eli vuoteen 2016 - niiden ystävyys oli ENP pisin. Mae Permin kuolema oli Jokialle iso isku ja suru, onneksi surun jälkeen paistoi taas aurinko ja Sri Praestä tuli Jokian uusi paras ystävä. 



Samanlaisia tarinoita löytyy ympäri maailmaa monia, mutta valitettavasti myös tarinoita yksinäisistä elefanteista löytyy ihan liikaa. Vähän väliä saamme kuulla kauheista – ja yksinäisistä oloista – pelastetuista elefanteista, jotka vihdoinkin pääsevät olemaan elefantteja ja tutustumaan, sekä ystävystymään lajitovereidensa kanssa. Kambodzaan Pakistanista pelastettu Kaavaan on alkanut luomaan uusi ystävyyksiä uuden kotinsa naaraselefanttien kanssa, innolla odotan miten ne ystävyydet kehittyvät.

Kaavanin tarinan on edennyt onnelliseen vaiheeseen, mutta vielä moni elefantti elää yksinäisyydessä täysin ilman oman lajitoverin tukea ja turvaa – Lucy Edmontonissa Kanadassa ja Anne Wiltshiressä Britanniassa ovat vain muutamia mainitakseni. Ranskassa pelastusta odottaa muun muassa Dumba - elefantti, joka löydettiin joku aika sitten piilotettuna kaatopaikkaa muistuttavan paikan vierestä. Sen olinpaikasta ei ole ennen tätä ollut tietoja vuoden 2018 jälkeen. Sen puolesta taistellaan parhaillaan ja toivon mukaan Dumba saa kunnian olla ensimmäinen Ranskan Elephant Havenin asukas! Dumban tilannepäivityksiä voi lukea Elefanttiniityn Facebook-sivustolta.

Vuoden vaihteessa yritykseni Sanelie Art on tehnyt uusia alue valtauksia ja alkuperäisten taulujeni  ja printtien lisäksi saatavilla on nyt mm super-ihania kangaskasseja ja mukeja. Niin kuin ennenkin, menee tuotosta 10 % hyväntekeväisyyteen, kohteena jo aiemminkin mainittu Elephant Haven Ranskassa. 

Huhtikuussa Wildlife SOS järjestää perinteisen hyväntekeväisyyshuutokaupan netissä, tänä vuonna kaksi minun alkuperäistä työtäni matkustaa Amerikkaan ja osallistuu huutokauppaan. 

Toivottavasti tämä meneillään oleva vuosi tuo mukanaan monia tärkeitä elefanttipelastuksia ja niiden myötä uusia, elintärkeitä ystävyyssuhteita. <3 

Halaus päiväänne!

Sanna


Linkkejä: 

https://linktr.ee/SanelieArt

https://wildlifesos.org/

https://www.elephanthaven.com/en/home

Dumba vetoomus

 

Pieni leijonan karjaisu taiteilijan sydämessä

Tiedätkö sen tunteen kun vuosi lähestyy loppuaan ja odotat innolla seuraava vuotta.. koska siitä tulee varmasti ainakin tuplasti niin mahtava kuin edellisestä…. mutta sitten tuli vuosi 2020. En aio edes mainita sitä pelottavaa K-sanaa ja pandemiaa, eiköhän me kaikki olla kuultu siitä jo ihan tarpeeksi. Vaikka tähän vuoteen mahtuu paljon pelkoa, surua ja epätietoa – kuuluu siihen paljon positiivistakin. Erikoiset ajat ovat saaneet ainakin allekirjoittaneen pohtimaan elämäänsä ja melko pitkän ”apaattisen eristäytymisen ja Netflix-täyteisen kauden” jälkeen olen nyt loppuvuonna herännyt henkiin ja valmiina uusiin haasteisiin, päästämään "pienen sisäisen leijonani" karjumaan. Kohdallani se tarkoittaa oman Sanelie Art yrityksen eteenpäin viemistä ja uudistamista sekä yhä useamman ihmisen tavoittamista taiteeni ja tarinoideni avulla. Tänä vuonna perustin omat sivut Taidesivut. netiin. Sieltä löytyy myytäviä taulujani sekä jatkossa sieltä löytyy tietoa mm. tulevista näyttelyistä. Ajatuksena on piakkoin myös avata myös isompi verkkokauppa, johon tulisi muitakin taidetuotteitani myyntiin – stay tuned!






Meidät ihmiset ja asiat usein luokitellaan tiettyihin luokkiin ja tyyppeihin. Esimerkiksi: Oletko herkkä, introvertti tai vaikkapa puhelias ekstrovertti?

Yleisesti ottaen en tykkää lokeroida ihmisiä tai asioita, itse haluan ajatella laatikon ulkopuolelta… tai suoraan sanottuna haluaisin hajottaa koko hemmetin laatikon, en kestä ajatusta että meidän kuuluu toimia tietyin tavoin, opiskella, saada työpaikka, rakastua ja perustaa perhe – uskon oman tien kulkemiseen. Itse kuitenkin joka tapauksessa, vastoin omia ohjeitani, ”lokeroin” itseni helposti erityisherkäksi introveriksi, ”muutamilla” ekstrovertin piirteillä… niistä ehkä huomattavin piirre on puheliaisuus.. ajoittain tuskaisen loppumaton höpöttäminen esimerkiksi elefanteista ( kysykää perheeltäni tai vaikkapa työkavereiltani, he voivat todistaa tämän! ) Mutta muuten koen olevani hyvin introvertti – viihdyn omissa oloissani ja koti-ilta kissa kainalossa ja Jane Austenin novelli kädessä on minun oma käsitykseni taivaasta. Ehkä juuri introvertti puoli minussa aiheuttaa ajoittain ylitsevuotavan rakkauden eläimiin ja avaa portit niiden ymmärtämiseen sekä mahdollistaa kyvyn asettua niiden asemaan.

Ne jotka vähääkään tuntevat minut, tietävät että rakastan eläimiä (joskus jopa minulle täysin tuntematon ihminen on tunnistanut minut ”elefantti-Sannaksi”).. mutta ehkä kaikki eivät tiedä, että joitain eläimiä myös pelkään. Onko kyseessä ehkä tapaamiani suuret, monen tonnin elefantit tai vaikkapa parin metrin etäisyydellä näkemäni leijonat Afrikassa? Ei. Vastaus kysymykseen on itseasiassa hieman nolo: En ole koskaan pelännyt elefantteja tai leijonia (vaikka ehkä pitäisi). Niiden lähellä olo tuo minulla rauhaa, rauhaa jota en ole koskaan ennen kokenut. Kun en ole esimerkiksi vapaaehtoistyömatkalla Intiassa tai seikkailemassa Pohjois-Thaimaan eettisissä elefanttien turvapaikoissa, sydämeni kaipaa sitä rauhaa ja sitä tunnetta kun olen näiden uskomattomien eläinten lähellä. Tai kun istuin keskellä Kenian Masai Maraa autossa parin metrin päässä kolmesta leijona veljestä, koin jotain maagista ja täysin käsittämätöntä onnea… 


Mutta mikä eläin tai eläimet minua sitten pelottaa – kuulen teidän kysyvän uudelleen (anteeksi pitkä, mutta hyvin tärkeä alustus vastaukseeni) noh, minä pelkään…. kaikkia pieniä ja nopeita eläimiä ja ötököitä.. kyllä, olen juuri se kiljuva, tuoleille hyppivä nainen joista on voinut lukea kirjoista jo vuosisatojen ajan. Kotona ehkä pahin pelko on parvekkeella -parvekelasien kiinni ollessa- lentävä lintu. Joka tuntuu siinä oman pelkonsa ja ahdistuksensa keskellä muuttuvan 120 kilometriä tunnissa kiitäväksi urheiluautoksi. Jos ja kun lintu on jostain tuuletusaukosta päässyt livahtamaan tälle lasitetulle parvekkeelleni on minulla kaksi vaihtoehtoa: 1. sulkea kissani toiseen huoneeseen ( koska en halua lintupaistia talooni) – suojata kasvoni esimerkiksi pyyhkeellä ja astua rohkeasti parvekkeelle hysteerisen linnun seuraksi ja toivoa että saan parvekelasin auki ja linnun takaisin vapauteen ennen kuin se puhkaisee kauniit, laserleikatut silmäni TAI vaihtoehto 2) puhelin käteen ja soitto isille. Vaihtoehto johon olen valitettavan usein päätynyt…. Ainakin silloin kun vielä vanhempani asuivat hieman lähempänä. Mutta viime vuosina olen jo oppinut ehkäisemään pelottavat lintuhyökkäykset ja olen siis voinut elää huolettomampaa elämää. Jes. Toinen eläin jota pelkään on… hämähäkit ja muut omituiset mönkijät. kyllä, tuo naisia jo vuosisatoja pelotellut pikkuhyönteinen. Itseasiassa syy miksi ”pelkään” (pelko on ehkä liian vahva sana..) niitä on seuraava: olen jostain lukenut että elämänsä aikana ihminen syö unissaan keskimäärin seitsemän ( muistaakseni luku oli tämä) hämähäkkiä elämänsä aikana! KYLLÄ! Tämä tieto on saanut mielikuvitukseni laukkaamaan lujaa ja ajoittain aiheuttanut unettomia öitä. Voitte vaan kuvitella ahdistukseni kun Afrikan Masai Maran telttamajoituksessa kämppikseni luuli vessanlattialla kävelevän skorpionin.. joka sitten katosi johonkin telttamme syövereihin! kauan kestäneen etsintäoperaation ja panikoinnin jälkeen me luovutimme ja kömmimme sänkyihin hyttysverkkojen alle ja taisimme nukkua peloissamme taskulamput käsissä. Noh, aamulla saimme kuulla ettei skorpioneja saati sitten muitakaan myrkyllisiä ötököitä kyseisellä alueella ole… pystyimme siis huokaisemaan helpotuksesta ja keskittymään yöaikaan leiriämme kiertäviin leijoniin ja hyeenoihin.

Afrikan matka kaikkine pelottavine ”feikki-skorpioni" hyökkäyksineen oli yksi elämäni, ja etenkin tämän vuoden kohokohdista ja se on synnyttänyt paljon uutta taidetta. Yleensä maalaan pelkästään tapaamiani, tuttuja eläimiä mutta tänä vuonna olen alkanut myös maalaaman eläimiä joita en ole tavannut, mutta joiden kohtalo on koskettanut sydäntäni paljon. Paljon kyyneliä olen vuodattanut lukuisten eläinten surullisten kohtaloiden takia, mutta onneksi tähän vuoteen on mahtunut paljon onnen kyyneleitäkin. Loppuvuoden paljon huomiota herättänyt elefanttipelastus sai minut hyppimään onnesta ja kiljumaan teinityttömaisesti, jopa kesken työpäivän. Maailman yksinäisimmäksi elefantiksi tituloitu Kaavan (josta olen aiemminkin kirjoittanut) pelastettiin vuosien kovan työn tuloksena Pakistanilaisesta eläintarhasta, mukana taistossa oli myös muusikko Cher. Kaavan lensi Pakistanista monen tunnin lennon Kambodzaan. Siellä se saa viettää loppuelämänsä onnellisena toisten lajitovereidensa kanssa. Tällaiset uutiset saavat sydämeni laulamaan Hallelujaa. Jokainen pelastus tuo toivoa muillekin vankeudessa eläville eläimille.. ja niiden puolesta taisteleville ihmis- enkeleille.





Ehkäpä ensi vuosi tuo mukanaan minun maalaaman Kaavan taulunkin, se olisi ihanaa. Maalaaminen on minulle hyvin intuitiivinen kokemus – en aina itsekään tiedä minkälainen taulu lopulta syntyy--- tai kuka siihen ilmestyy. Joskus vaan joku eläin ”ilmoittaa” minulle että nyt on aika hänen taululleen. Tauluni ovat tietyllä tapaa lapsiani ja siksi en aina heti pysty uusia taulujani laittamaan myyntiin. Esimerkiksi tammikuussa syntynyt gebardi-tauluni päätyi vasta nyt jokin aika sitten myyntiin. tuntui, että nyt oli aika.

Mikä saa sinun sydämesi lyömään hiukan nopeammin? Minkä puolesta olet valmis taistelemaan?

Onko tämä vuosi saanut sinut kulkemaan nopeammin kohti omia unelmiasi? Kuulisin mieluusti tarinasi!

Kiitokset kaikille kuluneesta vuodesta, ensi vuonna taas uudet ja toivon mukaan paremmat kujeet!

Sanna






Sanelie Art löytyy näiltä sivuilta: 

https://www.taidesivut.net/sanelieart/taidemyynti  

https://www.instagram.com/sanelieart/

https://www.facebook.com/sanelieart

Elefantteja ja elämää koronan aikana

On kulunut pitkä – hyvin pitkä – aika siitä kun olen viimeksi tätä blogia kirjoitellut. Tänään vietetään kansainvälistä elefanttien päivää, mikä voisikaan siis olla parempi päivä kirjoitella taas blogia elefanteista? Elefanttipäivää vietetään aina 12. elokuuta ja sen tarkoituksena on tuoda huomiota  Aasian-  sekä  Afrikan elefanttien ahdinkoon. 

Viime kirjoitukseni liittyi Afrikkaan ja siellä tapaamiini uskomattoman upeisiin eläimiin, ihmisiin ja paikkoihin. Paljon on tapahtunut sen kirjoituksen jälkeen.. Afrikka muuttaa ihmistä ja tapaa katsella maailmaa ja välillä onkin tuntunut vaikealta elää arkea täällä Suomessa niin upean kokemuksen jälkeen. Hieman Suomeen paluuni jälkeen tuntui koko maailman muutenkin pyörähtävän päälaelleen ja pandemia nimeltä Korona saapui. Itse työskentelen lähihoitajana hoiva-alalla, joten arkeni pysyi työnpuolesta lähes normaalina – töihin täytyi mennä koronasta huolimatta. Onneksi oli ihanat Afrikka-muistot piristämässä arkea. 

Elefantteja Amboselin kansallispuistossa Keniassa, tammikuu 2020

Myös elefantit ympäri maailmaa ovat joutuneet tottumaan hyvin erilaiseen arkeen: Esimerkiksi Thaimaassa monet elefanttiratsastuspaikat ovat joutuneet sulkemaan ovensa, ehkä jopa lopullisesti. Tämä oli loistava uutinen ylityöllistetyille ja huonosti kohdelluille elefanteille…. mutta pian tuli uusi ongelma: Omistajilla ei ollut enää rahaa ruokkia elefanttejaan rahojen loputtua. Tilanne on synnyttänyt kevään ja kesän aikana monia uusia ratkaisuja, auttavia käsiä on onneksi löytynyt ympäri maailmaa. Pahimpana korona aikana elefanttien pelastukset olivat rajoitusten takia katkolla, mutta nyt jo monet elefantit ovat päässeet turvaan. Thaimaassa Elefanttikuiskaaja Lek Chailert on auttanut oman Elephant Nature Park – paikkansa lisäksi monia elefanttien omistajia, oli sitten kyseessä ruokaa elefanteille tai uuden kodin tarjoaminen ENP:stä. Lekin Save Elephant Foundation on yhteistyökumppanina koronan aikana perustetussa voittoa tavoittelemattomassa Gentle Giants Stay Home projektissa. Tarve tälle tuli pian koronan puhjettua. Niin kuin aiemmin jo mainitsin, monet elefantit jäivät ilman töitä turistien kaikottua Thaimaasta ja tämä puolestaan johti siihen, että mahoutit ( elefanttien hoitajat) joutuivat palaamaan kyliinsä elefanttien kanssa. Tämä järjestö on perustettu näiden elefanttien ruokkimisen ja hyvinvoinnin takaamiseksi – ja ettei niiden koskaan tarvitsisi palata töihin koronan loputtua. Järjestön kautta voit esimerkiksi auttaa yhtä tiettyä elefanttia adoptoimalla sen.

Uroselefantti Masai Maran kansallispuitossa, tammikuu 2020

Afrikassa koronan vaikutukset näkyvät myös turistien poissaolossa, tässäkin tilanteessa on hyviä ja huonoja puolia: safarit ja eläimet ovat saanet nauttia hieman rauhallisemmista ajoista turistien ollessa kodeissaan mutta samaan aikaan paikalliset yhteisöt ovat kärsineet tulojen menetyksestä ja samalla salametsästäjät ovat päässeet metsästämään enemmän.

Tämän kevään ja kesän aikana olemme saaneet todistaa monia sydäntä lämmittäviä pelastuksia – oli sitten kyseessä elefantti tai vaikkapa leijona. Jokin aika sitten viisi leijonaa pelastettiin kauheista oloista ranskalaisesta sirkuksesta ja samoihin aikoihin Venäjällä pelastettiin ihmisten kynsistä pieni Simbaksi ristitty leijonan poika, jonka takajalat oli murrettu jotta se pysyisi paikoillaan kun turistit ottivat siitä kuvia. Se on kuntoutunut suuresta traumasta paremmin kuin odotettiin ja pääsee pian elämään elämäänsä Afrikkalaiseen turvakotiin, jossa se saa elää loppuelämänsä onnellisena. Viimeisimmissä kuvissa näkyy jo paljon iloisempi ja paremmassa kunnossa oleva pieni leijonakuningas. 

Elefanttipelastuksia on viime aikoina ollut monia, niin Intiassa kuin Thaimaassakin. Menetyksiltäkään ei olla vältytty: Yksi ehkä järkyttävimmistä tapauksista viime aikoina on ollut Intiassa kesäkuussa tapahtunut villin naaraselefantin ja sen syntymättömän lapsen tappo. Saumyaksi ( The Gentle one) nimetty elefantti otti nälkäisenä ihmisiltä vastaan ananaksen… jonka sisällä oli räjähteitä. Ne räjähtivät tämän syyttömän ja hellän elefantin suussa tappaen sen hitaasti ja tuskaisesti usean päivän ajan. Tapaus kaikessa järkyttävyydessään nosti elefanttien olot kansainväliseksi uutiseksi ja Saumyan tappajia alettiin samantien ajaa takaa ja pian heidän saatiin pidätetyksi. Kuvat kuolleesta Saumyasta joessa eivät varmaan koskaan poistu mielestäni ja sydämestäni. Monien taiteilijoiden tapaan minäkin käsittelin asian taiteeni avulla ja siitä syntyi alla olevan taulu. Halusin maalata Saumyan vauvan jo syntyneeksi, äitinsä suojaan. Maalauksessani on ne ovat kaksi enkeli-elefanttia, paikassa jossa ne eivät enää kärsi. 

Saumya maalaukseni, kuva Sanelie Art sivustoltani. 



Gajraj lokakuussa 2017


Toinen tapaus  – minulle hyvin rakas elefantti Intiassa – Gajraj- kuoli yllättäen, jättäen ison aukon Wildlife SOS_n perheeseen. Minulla oli kunnia tavata se Intian matkoillani ja muisto tästä Elefanttien Kuninkaasta säilyy sydämessäni aina. Olen siitä aiemmin maalannut taulun, mutta luulen että uusi taulu on myös jossain vaiheessa Gajrajista tulossa. Niin upea ja kuninkaallinen eläin ansaitsee useamman muotokuvan, eikös niin? Se pelastettiin vuonna 2017 eli samana vuonna, muutamaa kuukautta aikaisemmi,  ennen kuin itse lähdin vapaaehtoistyöhön Wildlife SOS:n luo Mathuraan. Ehkä siksi Gajraj kosketti minun sydäntäni erityisen paljon. En koskaan unohda sitä hetkeä, kun näin tämän upean eläimen juoksevan vapaana Wildlife SOS:n viereisellä pellolla. Olin itse korkeammalla kukkulalla naaraselefanttien kanssa iltapäivä kävelyllä ja ”tyttöjen”, etenkin Laxmin , ihastus oli selvää. Se seurasin minun ohella ihaillen tämän upean eläimen juoksua vapaana. Gajraj oli suurimman osan elämästään temppelielefanttina, mutta onneksi se sai elää viimeiset vuotensa keskellä rakkautta. 

Gajraj- maalaukseni, kuva Sanelie Art sivustoltani

Korona tuntuu jatkavan eloaan meidän keskuudessa ja on jo luonut erilaisia tapoja arkeemme. Toivon, että siitä huolimatta jonain päivänä pääsen taas elefanttien luo, oli sitten kyse matkasta Intiaan katsomaan rakkaita elefanttejani tai matkasta Afrikan savannille näkemään villejä elefantteja laumoissaan... tai sitten jonnekin ihan uuteen paikkaan - aika näyttää. Siihen asti jatkan elefanttien ja muiden villieläinten maalaamista ja niistä kirjoittamista... ja haaveilemalla valoisammasta tulevaisuudesta kaikille elefanteille ympäri maailmaa. 


Hyvää Elefanttien Päivää rakkaat Elefanttiniityn lukijat! 


Linkkejä:






Hakuna Matata

Vain muutama kuukausi Intian matkan jälkeen oli taas aika pakata matkalaukku, hyttyskarkoitteet ja aurinkorasvat ja suunnata kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Suuri haaveeni oli toteutumassa ja matkani kohti Afrikkaa oli alkamassa. 



Lähes tasan vuosi sitten matkustin Thaimaahan Arte for Elephantsin Big Elephant Magic retriittiin ja saman ryhmän kanssa suuntasin myös nyt Keniaan. Miten ihana tunne nähdä vuoden tauon jälkeen ystäviä  lähes toiselta puolelta maapalloa! Ennen matkaa ajattelin, että minulle riittää nähdä Afrikka kerran - ei olisi tarvetta enää palata... voi kuinka väärässä olinkaan! Ihastui Keniaan suunnattoman paljon - luonto, eläimet ja ystävälliset ihmiset... 

Ensimmäiset päivät kuluivat Nairobissa. Vierailimme mm. Sheldrick Wildlife Trustilla, Karen Blixen museossa ja Giraffe Centressä.




Giraffe Centre on koti harvinaisille Rothschild kirahveille. Heti aamusta pääsimme syöttämään näitä upeita eläimiä ja ottamaan paljon kuvia. Ja täytyy myöntää, että nämä upeat ja sirot eläimet varastivat osan sydämestäni- kertakaikkiaan lumoavia eläimiä! Keskuksen vieressä sijaitsee Giraffe Manor- upea kartano joka on nykyään hotellina.. kirahvit liikuskelevat vapaana ja saattavat tulla työntämään päänsä ikkunoista sisään vaikkapa kesken aamiaisen! Varmasti unohtumaton kokemus sekin! 



Sheldrick Wildlife Trustilla vierailu on ollut vuosia haaveeni. Minulla on tälläkin hetkellä neljä adoptio-elefanttia heiltä. Adoptointi on helppo ja mukava tapa auttaa: pienellä vuosimaksulla pääset mukaan keskuksen arkeen ja seuramaan oman elefanttisi kasvua ja paluuta luontoon. Joka kuukausi sähköpostiin tipahtaa elefanttisi kuulumisia. Adoptiovanhempien on myös mahdollista päästä lähemmin tapaamaan elefantteja, niin mekin teimme. Aamulla olimme yleisellä vierailulla ja saimme ihastella elefanttien ruokinta-hetkeä ja leikkejä mudassa.. muistona siitä edelleenkin mutatahrat vaatteissa, laukussa ja kamerassa. Iltapäivällä palasimme tapaamaan elefantteja heidän iltakävelyn jälkeen. Silloin pääsimme myös tapaamaan Maxwellia ja Kikoa. 




Maxwell on SWT:n pelastama sarvikuono, se on sokea, joten valitettavasti sitä ei pysty palauttamaan koskaan luontoon. Kiko on nuori kirahvi, joka myös asustelee keskuksessa elefanttien kanssa. 

Jokainen keskuksen eläin on kokenut kovia. Suurin syy elefanttien keskuksessa oloon on salametsästys - monien äiti tai koko perhe on kuollut salametsästyksen takia. SWT pelastaa näitä orpoja elefantteja ja vähitellen opettaa ne pärjäämään taas luonnossa. 

Parin Nairobissa vietetyn päivän jälkeen oli aika suunnata kohti Masai Maran kansallispuistoa ja Fisi Campiä- meidän seuraavan viiden päivän kotia. Matka oli pitkä ja pomppuinen - mutta todellakin vaivan arvoinen. Fisi Camp sijaitsee aivan Masai Maran vieressä ja sieltä oli nopea pääsy suoraan kansallispuistoon ihastelemaan eläimiä. Ja niin teimmekin jo heti ensimmäisenä iltana. Upeat Masai soturimme olivat kuskeinamme ja oppaina ja heidän kanssa pääsimme näkemään mitä uskomattomimpia eläimiä. Oli sitten kyseessä upea uros elefantti, gepardi- veljekset tai vaikkapa puussa päivälepoa viettävä leopardi... leijonia unohtamatta! En olisi ikinä uskonut pääseväni näkemään eläimiä niin läheltä kuin nyt pääsin. Masait ovat uskomattomat taitavia löytämään eläimiä ja huolehtivat että saimme täyden kympin valokuvia - unohtamatta eläinten oman tilan kunnioitusta.  



Heti ensimmäisenä iltana loin kontaktin erääseen leijonaan: Olimme jo palaamassa takaisin leiriimme kun eräässä tienhaarassa lepäili ei yksi, ei kaksi vaan kolme urosleijonaa! Nämä  veljekset eivät tuntuneet paljoakaan välittävät autoista heidän läheisyydessään. Leijonat olivat korkeiden ruohojen keskellä ja tuntui ettei saanut tarpeeksi hyvää kuvaa. Niinpä päätin nousta auton penkille saadakseni kuvan hieman korkeampaa... silloin leijonistä lähin päätti hieman opastaa tätä suomalaista tyttöä ja nousi istumaan ja karjaisi... saaden allekirjoittaneen hyvin nopeasti alemmas takaisin omalle paikalleen. Täytyy sanoa että tuli ainakin refleksit testattua, pelästyin niin paljon että kamerakin melkein tippui keskelle safaria! Tästä "leijona hyökkäyksestä" riittikin sitten naurua ja tarinoita pitkäksi aikaa. Myöhemmin päivien aikana tapasimme näitä veljeksiä uudelleen ja aina tämän saman leijonan kanssa tuijottelimme toisiamme kaikessa rauhasssa.. ei enää karjaisuja. Tämä uros, Osabu niemeltään- oli myös viimeinen leijona jonka koko reissulla näin. Se sai myös kunnian päästä tauluni aiheeksi. 








Viiden päivän aikana näimme aiemmin mainittujen eläinten lisäksi mm. krokotiilien syövän kuollutta virtahepoa, leijonalauman pentuineen kulkevan aivan automme vierestä ja paljon elefantteja sekä hyenoojen metsästävän ruokaa aamuvarhaisella. Suureksi ilokseni näimme etenkin paljon eläinvauvoja: Gebardeja, leijonia, antilooppeja, paviaaneja, apinoita ja elefantteja. 

Viikon aikana vierailimme mm. paikallisessa koulussa lahjoittamassa erilaisia koulu - ja taidetarvikkeita. Arte for Elephants auttaa elefanttien ohella myös yhteisöjä ja tälläkin kertaa tapasimme kolme tyttöä joiden koulutusta AFE sponsoroi. Muutos lähtee lapsista ja sijoittamalla edes yhdenkin lapsen koulutukseen on iso apu. 





Yksi unohtumattomista kokemuksista eläinten näkemisen lisäksi oli kuumailmapallolento auringon noustessa Masai Maran yllä. Lähtö oli jo kello neljä aamulla mutta tieto mahtavasta päivästä sai silmät aukemaan melko helposti. Upean lennon jälkeen söimme shampanja aamupalan keskellä Masai Maraa... upea kokemus! 









Saimme myös ikimuistoisen mahdollisuuden vierailla Masai- heimon kylässä ja tutustua heidän koteihin. Meille tanssittiin ja esiteltiin kauniita käsitöitä... muutama Masai- peitto ja koru saattoi myös lähteä mukaani Suomeen.. 


Masai Maran jälkeen retriitin virallinen osuus päättyi ja halukkaat jatkoivat vielä muutaman päivän reissua matkustamassa Amboselin kansallispuistoon, joka on tunnettu erityisesti Kilimanjarosta ja todella suurista elefanttilaumoista. Elefanttien lisäksi näimme paljon erilaisia toinen toistaan upeampia lintuja sekä paviaaneja ja apinoita. Kerta kaikkiaan upea lopetus meidän mahtavalle reissulle. 





Aika Afrikassa oli maagista ja kaikki meni ylitse villiempien odotuksieni... Kenia kohteli meitä erittäin hyvin ja sydän täynnä toinen toisteen uskomattomampia muistoja palasin kotiin viikko sitten. En kuitenkaan ole tainnut vielä käsittää kaikkea mitä koimme ja näimme. Ajoittain liikutun onnen kyyneliin muistellessani aikaamme Afrikassa. Paluu arkeen on tuntunut ajoittain raskaalta.. miten voi palata arkeen kaiken tuon jälkeen? Maailmankuvani on muuttunut huimasti jokaisen matkani jälkeen, mutta tuntuu että tämä reissu räjäytti koko potin.

Matkusteassani takaisin Suomeen, katsoin lentokoneessa uuden version Leijonakuningas elokuvasta ja jo alkutekstien aikana huomasin herkistyväni. On huima tunne tajuta nähneensä lähes kaikki elokuvassa esiintyvät eläimet luonnossa, vapaana omassa elinympäristössään! Toivon, että tapaamani eläimet saavat elää pitkän ja hyvän elämän ilman uhkaa ja pelkoa salametsästäjistä tai muista niille pahaa aikovista ihmisistä.

Edellisen retriitin jälkeen perustin tämän blogin ja pian sen jälkeen aloitin Sanelie Art yritykseni.. innolla odotan mitä tämän retriitti muuttaa vielä elämässäni!

Ainakin se on jo nyt tuonut uuden ulottuvuuden taiteeseni, ja uusimia maalauksia pääsekin pian ihastelemaan Espoon Karataloon. Näyttelyni Villit ja Vapaat on siellä esillä 11.2- 8.3.2020. Lämpimästi tervetuloa!

Asante Sana!






Lisätietoja:
https://www.facebook.com/sanelieart/
https://www.arteforelephants.net/
https://www.sheldrickwildlifetrust.org/
https://www.giraffecentre.org/
http://www.fisicamp.com/



Loppuvuoden ajatuksia

Tuntuu kuin siitä olisi jo vuosia kun aloitin ensimmäisen kirjoittamaan tätä blogia, mutta eihän siitä niin pitkää aikaa ole! Ensimmäinen blogitekstini näki päivänvalon tämän vuoden huhtikuussa. Niin paljon on kuitenki tapahtunut sen esimmäisen kirjoituksen jälkeen. Ehkä näin vuoden lähestyessä loppuaan on siis hyvä kertailla vanhaa ja siirtää pikkuhiljaa katse kohti ensi vuotta. 




Aloittaessani tätä blogia olin juuri lopettanut yli vuoden kestäneen sosiaalisen median vapaaehtoistyön Save the Asian Elephants järjestölle - upea kokemus, joka opetti ja antoi minulle paljon. Tammikuussa olin myös ollut Thaimaassa ja ihanien elefanttien ohella saanut ison sysäyksen tehdä työtä jolla on tarkoitus ja auttaa elefantteja mahdollisimman paljon. Samaan aikaan ensimmäisenn elefantti-aiheinen taidenäyttely oli esillä Kauniaisissa LähelläDelissä.

Pikku hiljaa kesän aikana aloin löytää rohkeutta myös perustaa oman taideyrityksen tämän blogin ja sen Facebook-sivun rinnalle. Niinpä heinäkuussa syntyi Sanelie Art, yritykseni joka myy alkuperäisiä maalauksiani sekä niistä tehtyjä taideprinttejä. Maalauksillani haluan  tuoda yksittäisten elefanttien tarinat esille sekä kertoa yleisesti elefanttien ahdingosta mutta myös onnellisen lopun omaavia pelastustarinoita sekä tukea muutamaa aloittelevaa eläimiä auttavaa järjestöä. Pääasia kuitenkin itse taiteessa, toivon elefanttieni tuovan mahdollisimman paljon iloa ja onnea niiden uusille omistajille. 


Samoihin aikoihin kun Sanelie Art syntyi, järjestin myös koskettavan elefantti-dokumentin Love & Bananas Suomen ensi-ilta esityksen upean Lapinlahden Lähteen tiloissa. 

Voisi siis sanoa kevään ja kesän olleen hyvin vilkasta! Lokakuussa  palasin kahden vuoden tauon jälkeen Intiaan, elefantti-rakkauteni alkulähteille. Siitä matkasta kirjoittelinkin viime blogikirjoituksessani. Sen matkan jälkeen on omassa elämässä ollut vilkasta ja muun muassa putkiremontin takia kirjoittaminen ja  maalaaminen ovat ollut hieman tauolla. Nyt  sopivasti vuoden lopulla asiat ja kiireet alkavat helpottamaan ja olen muuttanut uuteen kotiin, jossa vielä järjestelemistä odottaa hieno taidehuoneeni. 

Ensi vuodelta odottavissa siis uusia elefanttimaalauksia, ja ehkäpä sekaan hypähtää myös muitakin eläimiä.. Helmikuussa Sanelie Artin taidetta on esillä Espoossa Karatalon aulassa. Tarkemmat tiedot kerron lähempänä, yksityiskohtien varmistuessa. 

Ennen helmikuun taidenäyttelyä allekirjoittanut suuntaa Keniaan tutustuamaan Afrikan elefantteihin ja muihin upeisiin eläimiin. Odotettavissa siis ehkä myös hieman Afrikka-teemaa uuteen näyttelyyn. Aika näyttää mitä ehtii taiteilla matkan jälkeen. 

Heti vuoden alussa siis useampi hieno juttu tiedossa. Tuttuun tapaan myös tämän blogin sivuilta voi lukea seuraavan matkani seikkailuista, kunhan kotiudun takaisin Suomen kamaralle matkani jälkeen. 

Haluan kiittää kaikkia blogini lukijoita tästä vuodesta, toivottavasti sekä tämä blogi että sen rinnalla elävä facebook- sivusto on lisännyt muun muassa tietoa elefanteista, turismin vaikutuksista villieläimiin ja eettiisistä paikoista tavata elefantteja. 

Oikein ihanaa Joulua ja onnellista uutta vuotta!

Sanna


Onnen kyyneleitä ja uusia ystäviä


Viime blogikirjoituksestani on vierähtänyt aivan liian pitkä aika. Loppukesä ja syksy on ollut hyvin kiireistä aikaa, mutta nyt vihdoinkin istahdan taas koneen ääreen ja kirjoittelen viime aikaisia kuulumisia.

Kesä meni nopeasti Sanelie Art – yritykseni perustamisen sekä Love & Bananas dokumentin Suomen esityksen järjestämisessä. Eilen palasin Intiasta, elefantti-rakkauteni alkulähteiltä, siitä nyt haluankin teille kertoa. 

Chanchal, Laxmi ja Bijli kävelyllä

Niin kuin olen aiemmin kertonut, oli vuoden 2017 Intian matka ja vapaaehtoistyö Wildlife SOS:n karhujen ja elefanttien kanssa elämäni totaalisesti mullistanut kokemus. Voitte vain kuvitella kuinka innoissani olin paluusta, joka itseasiassa tapahtuikin hieman sattumalta. Tutustuin kesän aikana toiseen eläinrakkaaseen suomalaiseen, joka oli myös ollut samassa paikassa vuosi sitten vapaaehtoistöissä ja oli nyt keräämässä ryhmää mukaansa uudelle reissulle. Niinpä reilu viikko sitten, kuin kohtalon johdattamana, istahdin lentokoneeseen ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa ja lähdimme kohti uutta seikkailua Intiassa. 

Matkan järjesti siis toinen eläintenystävä Tiina Tiitinen ja hänen yrityksensä Salty Pineapple Wellness. Tämä reissu oli hänen yrityksensä ensimmäinen laatuaan ja jatkoa varmasti seuraa. 

Ensimmäisellä kerralla matkatessani Mathuraan elefanttien ja karhujen luo olin reissussa yksin ja paljon erilaisia pelkoja mielessä, innostuksen ja vatsassa lentävien perhosten ohella. Tällä kertaa tunsin pääasiassa vain intoa ja iloa paluun takia. Tiesin jo, että pääsen paikkaan, jossa sekä meistä vapaaehtoisista ja etenkin eläimistä sekä koko yhteisöstä välitetään ja pidetään huolta. Eniten jännitin tunnistavatko rakkaat elefanttini minua vielä kahden vuoden jälkeen. 

Sydämeni täyttyi onnesta saapuessamme sunnuntai- iltapäivällä vapaaehtoisten talolle ja päästessäni majoittumaan samaan huoneeseen, jossa asuin viime kerrallakin – olin tullut kotiin. 

Seuraavana aamuna iloinen ryhmämme suuntasi kohti karhuja eli Wildlife SOS Bear Rescue Centreä. Siellä aloitimme perehdytyksen heidän keskukseen ja siellä asuviin karhuihin, joita on siellä 170. Iltapäivällä perehdytys jatkui elefanttien luona Wildlife SOS Elephant Conservation and Care Centre:ssä ja heidän 22 elefanttinsa kanssa. Koko viikon vuorottelimme karhujen ja elefanttien välillä. Oli ihanaa tutustua myös hieman enemmän karhuihin, näihin ihaniin karvapalloihin, joiden kanssa viimeksi vietin melko vähän aikaa. 



Moni asia oli elefanttien luona muuttunut viime käyntini jälkeen, mutta kaikki muutokset ovat elefanttien hyväksi ja olin luonnollisesti iloinen niiden puolesta. Vielä viime reissullani pääsimme vielä mm. pesemään ja ruokkimaan niitä. Nyt suurin osa vierailijoiden sekä vapaaehtoisten interaktiosta elefanttien kanssa on lopetettu, mutta ei huolta: vaikka elefantteihin ei saa enää koskea, pääsee niiden arkea ja elämää seuramaan kuitenkin läheltä ja etenkin auttamaan monin eri tavoin vapaaehtoisjakson aikana. Kaikki muutokset ovat hyvin samassa linjassa yleisten suositusten kanssa, eli mitä vähemmän interaktiota elefanttien kanssa sitä parempi. Viime käyntini jälkeen myös Intian ensimmäinen - ja ainoa - elefanttisairaala on nähnyt päivänvalon ja pääsimme tähän upeuteen myös tutustumaan sekä sen vieressä olevaan "Field of Dreamsiin" eli uuteen paikkaan jossa myös osa elefanteista asuu. Viime vierailuni jälkeen on myös uusia elefantteja pelastettu. Field of Dreamsillä asuu mm. jokin aika sitten pelastetut Holly ja Kalpana, mutta valitettavasti niitä emme päässeet tapaamaan. Priyankan näimme, tämä kovia kokenut kaunokainen on myös yksi uusimmista pelastetuista elefanteita. Myös muun muassa iki-ihanat, paikan nuorimmat elefantit, Peanutin ja Coconutin saimme tavata. Tytöt olivat kasvaneet hurjasti viime käyntini jälkeen. 

Peanut ja Coconut


Olin tällä reissulla paljon rauhallisempi kuin viimeksi, mutta täytyy myöntää nähdessäni rakkaat elefanttini ensimmäistä kertaa kahden vuoden tauon jälkeen ei tunneryöpyltä voitu välttyä. Pari krokotiilin kyyneltä piti vuodattaa onnesta näiden upeiden eläinten edessä.. ja haluatte ehkä tietää vastauksen alussa tekemääni pohdintaan: kyllä, haluan uskoa, että ainakin osa elefanteista tunnisti minut edelleen. 

Elefanttien tapaamisen ohella myös työntekijöitä oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa. Etenkin heidän sydämelliset vastaanotot tekivät paluusta entistäkin paremman kokemuksen. 

Viikon aikana ryhmämme pääsi mm. pesemään niin karhujen kuin elefanttienkin uima-altaita, leikkaamaan hedelmiä, jakamaa puuroa, puhdistamaan eläinten aitauksia, rakentamaan kiipeilytelineitä karhuille ja paljon muuta. 



Ryhmämme tutustui toisiinsa päivä päivältä enemmän ja onnellisena voin sanoa saaneeni elämääni kasan uusia ja mahtavia ystäviä. Yhdessä koimme myös kokemuksen nimeltä Intia. Tämä upea maa on täynnä ristiriitoja: saman kadun varrella voi nähdä kodittomia lapsia ryysyissä kerjäämässä ruokaa ja parin sadan metrin päässä varakkaat hyvin puetut lapset ovat lähdössä kouluihinsa. Lukuisten eläinten näkeminen kaduilla roskan ja melun keskellä on myös sydäntä riipaiseva näky, mutta onneksi on sellaisia järjestöjä kuten Wildlife SOS jotka tekevät parhaansa ajoittain vaikeissakin olosuhteissa. Päällimmäisenä muistoissa tulee olemaan ihanat ihmiset, eläimet, värit sekä mausteet… ja liikenteen ajoittaisen kaoottisuuden. 



Viikon aikana saamani ihanat muistot auttavat selviytymään tulevasta Suomen pimeästä ja kylmästä talvesta. En voi olla muuta kuin kiitollinen etenkin elefanteille, koska rakkaudesta niihin olen saanut elämääni myös ystäviä ympäri maailmaa. En tiedä mitään mahtavampaa kuin jakaa upeita kokemuksia saman henkisten ihmisten – laumani – kanssa. 

Namaste!


Lisätietoja Wildlife SOS:tä, heidän eläimistään ja vapaaehtoistyömahdollisuuksista: www.wildlifesos.org

Tiinan Salty Pineapple Wellnessin löytää mm. Facebookista: https://www.facebook.com/byTipu/


Mm. Elefantti-aiheisia maalauksiani löytyy Sanelie Art Facebook- sivulta:  www.facebook.com/sanelieart/