Viime blogikirjoituksestani on vierähtänyt aivan liian pitkä
aika. Loppukesä ja syksy on ollut hyvin kiireistä aikaa, mutta nyt vihdoinkin
istahdan taas koneen ääreen ja kirjoittelen viime aikaisia kuulumisia.
Kesä meni nopeasti Sanelie Art – yritykseni perustamisen
sekä Love & Bananas dokumentin Suomen esityksen järjestämisessä. Eilen
palasin Intiasta, elefantti-rakkauteni alkulähteiltä, siitä nyt haluankin teille
kertoa.
 |
| Chanchal, Laxmi ja Bijli kävelyllä |
Niin kuin olen aiemmin kertonut, oli vuoden 2017 Intian
matka ja vapaaehtoistyö Wildlife SOS:n karhujen ja elefanttien kanssa elämäni totaalisesti
mullistanut kokemus. Voitte vain kuvitella kuinka innoissani olin paluusta, joka
itseasiassa tapahtuikin hieman sattumalta. Tutustuin kesän aikana toiseen eläinrakkaaseen
suomalaiseen, joka oli myös ollut samassa paikassa vuosi sitten vapaaehtoistöissä
ja oli nyt keräämässä ryhmää mukaansa uudelle reissulle. Niinpä reilu viikko
sitten, kuin kohtalon johdattamana, istahdin lentokoneeseen ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa ja
lähdimme kohti uutta seikkailua Intiassa.
Matkan järjesti siis toinen eläintenystävä Tiina Tiitinen ja
hänen yrityksensä Salty Pineapple Wellness. Tämä reissu oli hänen yrityksensä ensimmäinen
laatuaan ja jatkoa varmasti seuraa.
Ensimmäisellä kerralla matkatessani Mathuraan elefanttien ja
karhujen luo olin reissussa yksin ja paljon erilaisia pelkoja mielessä,
innostuksen ja vatsassa lentävien perhosten ohella. Tällä kertaa tunsin
pääasiassa vain intoa ja iloa paluun takia. Tiesin jo, että pääsen paikkaan, jossa
sekä meistä vapaaehtoisista ja etenkin eläimistä sekä koko yhteisöstä välitetään
ja pidetään huolta. Eniten jännitin tunnistavatko rakkaat elefanttini minua
vielä kahden vuoden jälkeen.
Sydämeni täyttyi onnesta saapuessamme sunnuntai-
iltapäivällä vapaaehtoisten talolle ja päästessäni majoittumaan samaan
huoneeseen, jossa asuin viime kerrallakin – olin tullut kotiin.
Seuraavana aamuna iloinen ryhmämme suuntasi kohti karhuja
eli Wildlife SOS Bear Rescue Centreä. Siellä aloitimme perehdytyksen heidän
keskukseen ja siellä asuviin karhuihin, joita on siellä 170. Iltapäivällä perehdytys jatkui
elefanttien luona Wildlife SOS Elephant Conservation and Care Centre:ssä ja heidän 22 elefanttinsa kanssa. Koko
viikon vuorottelimme karhujen ja elefanttien välillä. Oli ihanaa tutustua myös
hieman enemmän karhuihin, näihin ihaniin karvapalloihin, joiden kanssa viimeksi
vietin melko vähän aikaa.
Moni asia oli elefanttien luona muuttunut viime käyntini
jälkeen, mutta kaikki muutokset ovat elefanttien hyväksi ja olin luonnollisesti
iloinen niiden puolesta. Vielä viime reissullani pääsimme vielä mm. pesemään ja
ruokkimaan niitä. Nyt suurin osa vierailijoiden sekä vapaaehtoisten
interaktiosta elefanttien kanssa on lopetettu, mutta ei huolta: vaikka elefantteihin
ei saa enää koskea, pääsee niiden arkea ja elämää seuramaan kuitenkin läheltä
ja etenkin auttamaan monin eri tavoin vapaaehtoisjakson aikana. Kaikki muutokset
ovat hyvin samassa linjassa yleisten suositusten kanssa, eli mitä vähemmän
interaktiota elefanttien kanssa sitä parempi. Viime käyntini jälkeen myös Intian ensimmäinen - ja ainoa - elefanttisairaala on nähnyt päivänvalon ja pääsimme tähän upeuteen myös tutustumaan sekä sen vieressä olevaan "Field of Dreamsiin" eli uuteen paikkaan jossa myös osa elefanteista asuu. Viime vierailuni jälkeen on myös uusia elefantteja pelastettu. Field of Dreamsillä asuu mm. jokin aika sitten pelastetut Holly ja Kalpana, mutta valitettavasti niitä emme päässeet tapaamaan. Priyankan näimme, tämä kovia kokenut kaunokainen on myös yksi uusimmista pelastetuista elefanteita. Myös muun muassa iki-ihanat, paikan nuorimmat elefantit, Peanutin ja Coconutin saimme tavata. Tytöt olivat kasvaneet hurjasti viime käyntini jälkeen.
Peanut ja Coconut
|
 |
Olin tällä reissulla paljon rauhallisempi kuin viimeksi,
mutta täytyy myöntää nähdessäni rakkaat elefanttini ensimmäistä kertaa kahden vuoden
tauon jälkeen ei tunneryöpyltä voitu välttyä. Pari krokotiilin kyyneltä piti
vuodattaa onnesta näiden upeiden eläinten edessä.. ja haluatte ehkä tietää vastauksen alussa tekemääni pohdintaan: kyllä, haluan uskoa, että ainakin osa elefanteista tunnisti minut edelleen.
Elefanttien tapaamisen ohella myös työntekijöitä oli ihanaa
nähdä pitkästä aikaa. Etenkin heidän sydämelliset vastaanotot tekivät paluusta entistäkin
paremman kokemuksen.
Viikon aikana ryhmämme pääsi mm. pesemään niin karhujen kuin
elefanttienkin uima-altaita, leikkaamaan hedelmiä, jakamaa puuroa, puhdistamaan
eläinten aitauksia, rakentamaan kiipeilytelineitä karhuille ja paljon muuta.
Ryhmämme tutustui toisiinsa päivä päivältä
enemmän ja onnellisena voin sanoa saaneeni elämääni kasan uusia ja mahtavia
ystäviä. Yhdessä koimme myös kokemuksen nimeltä Intia. Tämä upea maa on täynnä
ristiriitoja: saman kadun varrella voi nähdä kodittomia lapsia ryysyissä
kerjäämässä ruokaa ja parin sadan metrin päässä varakkaat hyvin puetut lapset
ovat lähdössä kouluihinsa. Lukuisten eläinten näkeminen kaduilla roskan ja melun
keskellä on myös sydäntä riipaiseva näky, mutta onneksi on sellaisia järjestöjä
kuten Wildlife SOS jotka tekevät parhaansa ajoittain vaikeissakin olosuhteissa.
Päällimmäisenä muistoissa tulee olemaan ihanat ihmiset, eläimet, värit sekä
mausteet… ja liikenteen ajoittaisen kaoottisuuden.
Viikon aikana saamani ihanat muistot auttavat selviytymään
tulevasta Suomen pimeästä ja kylmästä talvesta. En voi olla muuta kuin kiitollinen
etenkin elefanteille, koska rakkaudesta niihin olen saanut elämääni myös
ystäviä ympäri maailmaa. En tiedä mitään mahtavampaa kuin jakaa upeita
kokemuksia saman henkisten ihmisten – laumani – kanssa.
Namaste!
Lisätietoja Wildlife SOS:tä, heidän eläimistään ja vapaaehtoistyömahdollisuuksista: www.wildlifesos.org
Tiinan Salty Pineapple Wellnessin löytää mm. Facebookista: https://www.facebook.com/byTipu/
Mm. Elefantti-aiheisia maalauksiani löytyy Sanelie Art Facebook- sivulta: www.facebook.com/sanelieart/
